Vaatekaapilla. 3. Korjaaminen ja kunnostaminen

IMG_20170423_163554

IMG_20160312_212912

Vaatteiden käyttöiän pidentämiseen yksi avain on rikkoutuneen, sellaisenaan käyttökelvottoman tai hiukan epämieluisan korjaaminen ehjäksi, toimivaksi ja käyttäjäänsä miellyttäväksi. Jos ei koe itse olevansa tehtävän tasalla, apua voi hakea ammattilaiselta tai taitavalta tutulta. Internet on myös täynnä ohjeita ja varsinkin yksinkertaisimpia töitä lähtisin kokeilemaan rohkeasti — oppia ikä kaikki!

Itse olen tässä siten etuoikeutettu, että perheessäni on koko elämäni tehty käsitöitä kolmessa sukupolvessa, apua, värkkejä ja tekemistä on ollut tarjolla jatkuvasti ja kaikkia omia päähänpistoja on saanut kokeilla. Olenkin oppinut korjausompelutaitojakin lukemalla paljon, kokeilemalla, virheitä tekemällä ja seuraavalla kerralla paremmin yrittämällä. Etenkin aiemmin olen ollut malliesimerkki varsinaista tekemistä välttelevästä lukutoukasta (näkisittepä minut fysiikan laboratoriossa — voi sitä sulavuuden määrää), mutta käsitöiden kohdalla olen aina uskonut osaavani ja ainakin oppivani paljon ja nopeasti työn edetessä.

Rikkoontuneen korjaaminen

IMG_20160103_123435~2

IMG_20160309_085618

Korjausompelu on siitä kivaa, että usein työt ovat nopeita ja pino korjattavaa valmistuu yhdellä istumalla. Mitä aikaisemmassa vaiheessa korjattavan jutun huomaa, sitä pienempinä vahingot pysyvät ja sitä helpompaa ja nopeampaa ne on korjata. Mitä suuremmaksi esimerkiksi kankaaseen tullut reikä ehtii laajentua käytössä, sitä hankalampaa sitä on paikata varsinkaan, jos paikan soisi olla huomaamaton.

Tavallisimpia korjattavia itselläni ovat olleet juuri neuleisiin syntyneet reiät. Villasukkia voi korjata monella tavalla. Villa- tai tavallista ompelulankaa käyttäen olen parsinut reikiä myös vanttuista ja sormikkaista, nilkkasukista (silloin kun reikä on yksittäinen eikä kangas vielä läpikuultavaksi isommalta alueelta kulunut) ja neulepaidoista. Siskoni oli onnistunut korjaamaan pienen reiän keskeltä trikootakin selkää niin, ettei jälkeäkään näkynyt takin oikealla puolella.

Useammin on saanut ommella myös napin, ripustuslenkin (myös vanhan katkenneen tilalle pyyhkeeseen) ja rispaantuneen sauman.

Rikkinäisen vetoketjun voi joissain tapauksissa korjata. Vetoketjun vaihtaminen saattaa olla vähän haastavampaa. Äitini on vaihtanut vetoketjun toppatakkiini ja itse vaihdoin joskus silloisten lempifarkkujeni vetoketjun. Jännitin niin paljon töppäämistä, että ompelin kaiken suosiolla käsin. Aikaa meni, mutta työ onnistui loistavasti ja ilman kommelluksia.

Farkuista ja muista housuista olen korjannut myös kankaaseen kuluneita reikiä. Jos onnistuu käyttämään sopivan väristä lankaa ja varsinkin jos kuluma on vielä pienehkö, sitä ei korjauksen jälkeen välttämättä huomaa enää lainkaan. Itse olen käyttänyt paikkakankaana liimakankaan sijaan vähän mitä on kotoa sattunut löytymään, esimerkiksi vanhan, rikki kuluneen flanellipaidan kangasta. Jos housujen kuluma on takapuolen kohdalla, työn pystyy tekemään kätevästi ompelukoneella. Olen myös kerran paikannut vastaavasti farkkujen polvet. En halunnut avata sivusaumoja, joten ompelukonetta ei voinut käyttää ja työ oli tehtävä käsin. Miten sen nyt sanoisi — onneksi en alkanut missään vaiheessa laskea käytettyjä työtunteja. Reiät olivat kylläkin valtavat ja halusin vahvistaa kangasta hyvin isolta alalta, mutta sittenkin.

Jos reikää on mahdotonta korjata huomaamattomasti, vaihtoehtona saattaa olla paikkauksesta numeron tekeminen. Tämä oli tietysti tapaus yllä olevien farkkujen, samoin aivan ensimmäisen kuvan pellavapaidan kanssa. Esimerkiksi Pinterestistä löytyy lukemattomasti inspiraatiota näkyviin paikauksiin. Tässäkin toki kannattaa miettiä, mikä sopii omaan tyyliin. Jos värikkäät tilkkutäkkimäisiksi moneen kertaan korjatut farkut sopivat itselle, siitä vain. Jos taas epäileekään sellaisen vaatteen jäävän käyttämättä, kannattaa ehkä harkita jotain muuta korjaustapaa.

Muitakin tekstiilejä kannattaa tietysti korjata — itse olen kursinut kokoon repun rikki hankautuneen päälikankaan ja nahkalaukun irronneen sangan.

Itselle huonon muokkaaminen sopivaksi

IMG_20170720_164727

Myös vaatteille, jotka eivät ole rikki vaan muuten vain jotenkin huonoja tai itselle sellaisinaan käyttökelvottomia, voi olla järkevää näyttää lankaa ja neulaa.

Lahkeen lyhentäminen on yksinkertaisimpia juttuja, joilla vaatteesta voi saada hetkessä käyttökelpoisen itselleen. Sama pätee hameen tai paidan helman lyhentämiseen, joskus myös pidentämiseen jos saumavarat antavat myöden. Olen myös vastaavasti lyhentänyt mekon topiksi.

Jos vaate ei istu kunnolla, joskus pelkkä vyötärökaitaleen napin siirtäminen sentillä voi muuttaa tilanteen. Esimerkiksi kirpputorilöydöille voi tehdä ihmeitä olkatoppausten irrottaminen tai vaihtaminen hillitympiin. Miksei sama toimisi välillä toisinkinpäin. Vaatteesta voi saada olennaisesti oman näköisensä poistamalla tai lisäämällä sen koristeita.

Vaatteen kaventaminen sivusaumoista voi olla todella helppoa vaatteen mallista riippuen. Jos saumavaroja on reippaasti, myös suurentaminen voi onnistua. Kesällä isoäitini tarjosi minulle sovitettavaksi ihanaa pinkkiä pellavahamettaan, jossa oli vain yksi miinus — vetoketju ei mennyt päälläni kiinni senttiäkään. Hameessa oli vanhaan hyvään tapaan monen sentin levyiset saumavarat, joten hommiin vain: isoäiti purki vyötärökaitaletta sopivan pätkän ja minä jatkoin kotona tehden levennyksen ja taiteillen helmavarasta lisäpalan vyötärökaitaleeseen. Samalla lyhensin helman mieleisekseni.

Jos muokkaaminen vaatii suoran ompeleen tekemistä tasaiselle pinnalle, muokkaus todennäköisesti on tehtävissä. Jos menee paljon hankalammaksi, kannattaa miettiä homman järkevyyttä. Esimerkiksi hihan istutuksen muokkaamiseen en lähtisi.

Korjausompelu käytännössä

IMG_20150819_130336

Minulla on kaapissani hommapino, johon laitan korjattavat tekstiilit. Ja toinen kasa, johon laitan käytössä tärveltyneet tekstiilit, joita voi käyttää materiaalina muissa käsitöissä (esimerkiksi paikkakankaana). Lisäksi kerään jonkin verran vastaan sattuvia nättejä nappeja, hakaneuloja, nauhanpätkiä ja sen sellaista. Kun jaksan, otan hommapinon esiin. Korjaan niitä, joihin minulla on saatavilla välineet (yleensä silmäneuloilla, saksilla ja muutamilla perusvärisillä langoilla pääsee jo pitkälle) niin paljon kuin jaksan kerralla. Nettiä ja käsityölehtiä ja -kirjoja selaillessa tulee jotain käsitystä siitä, mitä kaikkea on mahdollista kokeilla.

Suosittelen järjestämään välillä korjaustreffejä tai perustamaan vaikka säännöllisesti kokoontuvan vanhan kunnon ompeluseuran. Parhaimmillaan kaikki osallistujat saavat aikaan näin enemmän kuin yksinään ja apua ja välineitä saa jaettua kätevästi yhdessäolon lomassa. Jos vain on mahdollista, sunnuntaiompelijoiden kannattaa lainailla välineitä toisilleen; muuten ne lähinnä ovat kaapissa viemässä tilaa ja pölyttymässä. Itse en omista ompelukonetta, saumuria, erikoisneuloja, kovin monia puikkoja, virkkuukoukkuja tai paljon muitakaan työvälineitä. Myös käyttämättä jääneistä materiaaleista voi olla paljon iloa jollekin toiselle. Omista projekteistaan, tarpeistaan ja ylimääräisistä välineistään kannattaa jutella ääneen varsinkin toisille vähänkään käsitöitä tekeville.

Korjaustreffit voivat olla myös yksipuolisemmat — viimeksi ompelin kumppanini ja veljeni seurassa keskustelun katkeillessa välillä joko minun ompelukonehuristeluuni tai heidän pianon- ja viulunsoittoonsa. Korjaushetkiä voi pitää itsekseen myös vaikka podcastia kuunnellen. Hyöty voi kulkea molempiin suuntiin: varsinkin melko monotonisen käsityön tekeminen voi auttaa keskittymään paremmin esimerkiksi kuuntelemiseen tai elokuvan katsomiseen.

2 kommenttia artikkeliin ”Vaatekaapilla. 3. Korjaaminen ja kunnostaminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s