Vaatekaapilla. 9. Parempien hankintatapojen harjoitteleminen

Vaatekaapilla-sarjassa olen tarkoituksella säästänyt uusien vaatteiden hankkimista käsittelevää artikkelia myöhemmäksi: usein vaatekaapin ongelma on juuri liika ostaminen, joka ei ainakaan ratkea ostoksille usuttamisella. Jossain vaiheessa vaatekaappiprojektia tulee kuitenkin vastaan vaatetarpeita, joita on hyvin hankala kiertää. Mitäs sitten avuksi?

Omasta vaatekokoelmasta etsiminen

IMG_20170805_131812

Pienempää sesonkipuvustoa käyttäessä loput vaatteet ovat piilossa useita kuukausia kerrallaan. Kun kausi vaihtuu, uuden puvuston kasaaminen ja piilossa olleiden vaatteiden tutkiminen tuorein silmin on aivan eri kokemus kuin perinteisen vaatteita pullistelevan kaapin penkominen. Jotkut project333-ihmisen puhuvat jopa omasta kaapista shoppailemisesta, joka mielestäni kuvaa tunnetta aika osuvasti.

Omasta kaapista shoppailu toimii erityisesti vaihtelunkaipuusta ja tietysti sään muuttumisesta johtuvissa vaatetarpeissa.

Toisen poistovaatteista etsiminen

IMG_20161122_215156

Vaatteista eroon pääsemisessä kirjoitin vaatteiden antamisesta tuttaville; jos hyvin käy, tästä voi hyötyä myös toiseen suuntaan. Itse olen saanut vaatteita omakseni ainakin siskoiltani, veljeltäni, äidiltäni, isältäni, isoäideiltäni, isoisältäni, tädiltäni, pikkuserkultani, ystäviltäni, kämppiksiltäni ja puolisoltani. Välillä olen saanut vaatteita lyhyempään lainaan (esimerkiksi juhlamekon tai laukun häihin tai syntymäpäiville, villaneuleen kylmäksi päiväksi) tai toistaiseksi (esimerkiksi vuodeksi villatakin, johon sen omistaja oli kyllästynyt).

Vaatteiden vaihtamista, antamista ja saamista auttaa, jos kavereiden kanssa muutenkin juttelee vaatteista ja tyylistä. En menisi mankumaan toisen vaatetta, mutta olen huomannut, että omista tarpeistaan ja haluistaan kannattaa sanoa ääneen: toisella saattaa olla käyttämättömänä juuri se mitä itse etsii, jos ei nyt niin ehkä myöhemmin. Omia poistovaatteitaan myös helpommin tarjoaa ihmiselle, jonka tietää kiinnostuvan niistä.

Kuten suosittelin korjausompelutreffejä kavereiden kanssa, suosittelen myös laajentamaan niitä vaatteidenvaihtoon. Aina ei välttämättä tarpeet ja tarjonta kohtaa, mutta välillä voi tehdä mahtavia löytöjä.

Ostoksille

Välillä vaatteita on pakko ostaa. Ostamisessa itsessään ei ole välttämättä mitään pahaa; tarkoitan vain, ettei mikään tapa hankkia uusia vaatteita ole ongelmaton esimerkiksi ympäristön kannalta.

IMG_20170720_111032

Kirpputorit ja käytetyn tavaran liikkeet

En lähtökohtaisesti halua tukea pikamuotiketjuja enkä -ajattelua, nykyään vallalla olevaa, työntekijöitään riistävää ja ympäristöä pilaavaa tekstiiliteollisuutta enkä kulutuskulttuuria. Ostamalla vaatteet käytettyinä pystyn ottamaan edes yhden askeleen taaksepäin tuosta hullunmyllystä.

Käytettyjä vaatteita ja asusteita saa monenlaisista paikoista: pikku putiikeista, valtavilta hallikirpputoreilta, verkosta kirppisryhmistä. Jos asuu pikkupaikkakunnalla ja paikallisia kirpputoreja on yksi, valinnanvaraa ei oikein ole. Toisaalla taas voi itse valita, minkälainen ostospaikka on itselle mieluisin. Itse olen opettelemalla opetellut olemaan ahdistumatta kirpputorien tavaranpaljoudesta. Minulle olennaista on käydä kokeilemassa ja hypistelemässä vaatteita, sillä kaipaan niiltä istuvuutta, miellyttävän tuntuisia materiaaleja ja laatua.

Käytettyjä vaatteita saa kaiken hintaisina. Kierrätyskeskuksesta osan vaatteista voi saada ilmaiseksikin, kirpputorien hintatasot vaihtelevat paljon ja vintagesta voi hyvin joutua pulittamaan uuden laatuvaatteen veroisesti.

Kirpputoreilta ostaminen ei ole myöskään ongelmatonta. Kirpputoreilta ostaessa kasvattaa kysyntää, jolloin joku toinen tuo taas uuden säkillisen vanhoja vaatteitaan myyntiin ja ostaa uusia tilalle. Kirpputoreilla näkee välillä isoja kasoja saman merkin vaatteita, joissa on vielä hintalaput kiinni. Kun ostaa UFFilta, tukee samalla vaatteiden vientiä Afrikkaan ja sikäläisten talouksien taannuttamista. Jos vastustaa lähetystyötä, onko eettistä ostaa lähetystyötä rahoittavilta kirpputoreilta?

Omien tarpeiden yli ei pitäisi ostaa, edes käytettyä tavaraa, edes pilkkahintaan.

Uutena ostaminen

Välillä käytettynäkään ei löydä etsimäänsä vaatetta. Jos tarve on todellinen, kääntyisin mahdollisuuksien mukaan jollain tavoin eettisemmin profiloituneen merkin puoleen ja etsisin mahdollisimman laadukkaan ja kestävän tuotteen.

Vaatemerkin eettisyydestä saa jotain vihiä tutkimalla merkin nettisivuja ja sieltä löytyvää vastuullisuussepustusta. Valveutunut yritys yleensä kertoo oma-aloitteisesti ympäristövaikutuksiinsa ja työskentelyolosuhteisiinsa liittyvästä tsemppauksestaan. Viherpesua yrittää moni. Jos yritys ei esitä mitään vastuullisuusjulistusta eikä sitä saa pyytämälläkään, eettisyys tuskin kiinnostaa yritystä.

Eettisemmän tai jollain mittarilla tarpeeksi eettisen vaatemerkin tai vaatteen etsiminen voi olla tuskaista ja turhauttavaa. Onneksi esimerkiksi Project JUST (osittain maksumuurin takana) ja My Green Closet ovat tehneet etsintää hiukan helpommaksi.

Esimerkiksi Helsingissä on myös kokonaan eettisempiin merkkeihin erikoistuneita vaate- sun muita kauppoja. Hyvä niin, mutta samalla liikkeet vaikuttavat viherpesevän kerskakulutusta tarjoamalla kaikkia samoja turhakkeita kuin muutkin kaupat.

Huonoa ei kannata ostaa, oli tuote sitten kuinka eettinen tai vaikka kotimainen tahansa. Vaatteen hinta ei välttämättä ole myöskään laadun tae. Laadukas vaate saattaa maksaa enemmän kuin huono rahassa kertaostoksena, mutta huonoja saattaa joutua ostamaan monta kertaa tiheämmin, jolloin hukkaa ehkä vielä enemmän rahaa ja myös ostoksilla käytettyä aikaa.

Itse tekeminen ja teettäminen

Parhaimmillaan itse tekemällä tai teettämällä saa unelmiensa vaatteet, kaiken juuri kohdalleen. Jos taitoa löytyy, jää itselle mietittäväksi lähinnä materiaalien alkuperä ja tarpeellisten vaatekappaleiden määrä ja laatu.

Itse tekemisessä piilee vähän samanlaisia repsahduksen vaaroja kuin perinteisessä vaatteiden ostelemisessa: jos innostuu jokaisesta diy-ideasta tai ihanasta materiaalista, sekalaisia kankaita ja vaatteita on pian liikaa tarpeeseen nähden, mahdollisesti myös vääränlaisia. Lisäksi laadukkaat (ja laaduttomatkin) materiaalit ja ammattilaisen työ maksavat, joten mistään säästämisestä ei itse tekemisessäkään välttämättä ole kyse.

Ostoksilla käyminen ja hankintapäätöksen tekeminen

Tavoitteena on vaatekokoelman korjaaminen toimivaksi, ei päätyä alkupisteeseen hankkimalla satunnaisia äkkiseltään kivoilta tuntuvia vaatteita. Seuraavista kohdista voi olla ohjenuoraksi estämään taantuminen vanhoihin tapoihin:

  1. Tee vaatebudjetti esimerkiksi seuraavalle vuodelle. Mitkä ovat olennaisimmat tarpeesi? Kuinka paljon niihin on varaa käyttää rahaa?
  2. Etsi vain niitä vaatteita, jotka löytyvät omasta etsinnässä-listastasi.
  3. Älä käy niissä liikkeissä, joiden vaatteita et ainakaan halua ostaa.
  4. Tee hinta- ja laatuvertailua ennen ostopäätöstä. Sovittaa todellakin saa, vaikkei ostaisi mitään.
  5. Kun kiinnostava, etsinnässä-listastakin löytyvä vaate on löytynyt, varmista vaatteen kunnollisuus esimerkiksi Anuschka Reesin tarkistuslistan avulla.

2 kommenttia artikkeliin ”Vaatekaapilla. 9. Parempien hankintatapojen harjoitteleminen

  1. Itse harjoittamani bonuskohta: yritä edelleen pärjätä ilman. Tässä on jo parina kesänä ollut tarkoitus hankkia jokin ohut takki kesäksi, mutta menipä taas tämäkin kesä ilman. Yritän soveltaa sitä mitä kaapista jo löytyy ja ihan hyvin pärjäsin kesän tilanteen mukaan esimerkiksi neulehupparilla tai kuoritakilla. Palataan asiaan ensi keväänä. 🙂

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s