Eroon shampoosta

Version 2

Version 2

En edes muista, miksi alunperin halusin eroon perinteisistä shampoista. Ehkä kyseessä oli ärsyyntyminen ainaiseen paremman tuotteen etsimiseen tai zero waste ja muovipulloista eroon haluaminen. Joka tapauksessa kesällä 2015 käytin viimeiset tavanomaiset shampoot ja hoitoaineeni ja aloin pestä tukkaani ruokasoodalla ja etikalla.

Soodalla päänahan ja tukan saa niin puhtaaksi ja öljyttömäksi kuin ikinä tahtoo. Luonnonkihara tukkani tykkäsi uudesta pesusysteemistä aluksi, mutta kuukausien kuluessa myös haittoja alkoi ilmetä: sooda kuivattaa sekä päänahkaa että tukkaa hyvin tehokkaasti. Kerran soodaa kasvojen kuorintaan kokeiltuani totesin sen aivan liian raa’aksi herkälle iholleni — jostain syystä herääminen tukanpesun ongelmiin kesti kauemmin. Etikasta en toistaiseksi osaa sanoa, mutta soodaa en suosittele kenenkään tukkaan.

Soodavaiheen jälkeen otin askeleen taaksepäin ja hankin Lushilta ilman muovipakkauksia myytävän shampoo- ja hoitoainepalan. Palashampoo tuntui tosi riittoisalta, vaahtosi reilusti, puhdisti hyvin ja sen käyttö oli tosi luontevaa tavallisiin shampoisiin tottuneelle. Hoitoainepalaa en ostaisi uudestaan: hiuksiin levittäessä siitä ei irronnut paljon mitään, eikä se oikein tehnyt mitään. Palashampoossa ei ollut mitään vikaa, mutta se jäi kesken kaiken kaappiin odottamaan ehkä sheivauksessa käyttämistä tai eteenpäin antamista, sillä kiinnostuin pelkällä vedellä hiusten pesemisestä niin paljon.

Kesästä 2016 lähtien olen pessyt hiukseni pelkällä vedellä hieroen kastellun päänahan sormilla pari kertaa läpi ja huuhdellen vedellä samalla tai lopuksi.

Alkuviikkoina hiukset olivat rasvaisemmat kuin tavallisesti mutta heti myös tuuheamman, kiharamman ja pöyheämmän tuntuiset. Rasvaisuuteen auttoi hiusten pesu vaikka joka päivä suihkussa käydessä. Lisäksi hieroin päänahan kuivana puhtailla sormilla kerran päivässä niinä päivinä, kun muistin ja jaksoin. Ponnari- ja lettikampaukset piilottivat, mitä oli piilotettava.

Mökillä vähemmällä ja pehmeämmällä vedellä hiuksia pestessä tukka oli vähän rasvaisempi. Pari viikkoa kokeilun alun jälkeen hiukset tuntuivat enemmän rasvaisilta kuin näyttivät. Kuuden viikon kohdalla rasvaisuutta ei ollut enää ja välillä hiukset olivat olleet jopa kuivan näköiset hetken. Talvella päänahka hilseili hiukan, mutta sekin vaiva hävisi itsestään. Jos hiukset olivat päässeet rasvaisiksi, tässä vaiheessa jo yksi pesukerta vedellä riitti korjaamaan asian kokonaan.

Pelkän vesipesun alun ongelmat liittyvät myös siihen, että aiemmin käytetyistä hiustököteistä jääneitä kemikaaleja on vielä tukassa ja niiden lähteminen vie aikaa. En halunnut pitkittää alun rasvaista vaihetta yhtään, joten lopetin samalla myös käytännössä kaikkien muiden hiustuotteiden käyttämisen. Esimerkiksi silikoniyhdisteiden tuomaa kiiltoa katosi tukasta, mikä on ollut ehkä ainoa ärsyttävä asia kokeilussa alun rasvaisuuden lisäksi.

Hiukseni ovat latvoista kuivat ja ilman hoitoainetta ne olivat tutun kiillottomat. Olen testaillut luonnonkosmetiikan hoitoaineita jonkin verran: Weledan kauratehohoito tuntui ainakin alussa tehokkaalta ja on minulle parempaa kuin vastaava tavallinen hoitoaine, Organic shopin hoitoaineesta ja tehohoidosta minulla ei ole ainakaan vielä mitään pahaa sanottavaa.

Lisäksi olen hieronut hiusten latvoihin öljyä. Jotta öljyä ei tarvitse pestä pois (shampoolla tai muulla — vesi ei liuota öljyä), sitä kannattaa laittaa kerrallaan todella minimaalisesti ja pelkästään latvoihin. Kerran laitoin kunnon öljynaamion tukkaan testiksi. Hiukset olivat öljyisen näköiset parin vesipesun ajan, sitten normaalit.

Olen kokeillut myös itse ruoasta tehtäviä naamioita enkä ole vaikuttunut oikein mistään. En pidä ruoka-aineiden huuhtelusta viemäriin (plus joudun itse avaamaan ne), useat naamiot vaativat shampoopesua ja esimerkiksi hedelmäkokkareita tai -muussia voi silti jäädä tukkaan. Jotain hunaja- tai etikkajuttua saatan kokeilla vielä öljyn lisäksi päästäkseni eroon kaupan hoitoaineista.

Hiusten karkeuden silottamiseksi olen kuivattanut tukkaani pehmeässä turbaanissa (joka on oikeasti minulle vähän huonon mallinen vanha hellepaita) ja yöllä vapaana, välttänyt kuumakäsittelyjä ja harjannut vain kuivana (mieluiten ennen pesua).

Ennen kokeilun aloittamista ajattelin vesipesun olevan vain kuivatukkaisia varten. Itse jouduin pesemään rasvaista päätäni ainakin joka toinen päivä ja silloinkin oltiin kipurajoilla. Nyt vuoden vesipesun jälkeen pesen hiuksiani yleensä vain hikisen liikunnan jälkeen, mikä tarkoittaa 0–4 kertaa viikon aikana. Jos hiusten pesemisestä on yli viikko, pesua alkaa kaivata, mutta rasvaisuus ei ole koskaan ollut samalla tavalla inhaa kuin shampoopesun aikana.

Plussia:
+ säästyy rahaa, kaappitilaa, hermoja ja kaupassakäyntiaikaa
+ matkatavarat kevenevät
+ oppii uutta kehostaan ja itselleen sopivista tavoista
+ sinnikkyys ja pitkäjänteisyys jalostuvat
+ silikonien tuoman kiillon häipymisen jälkeen näkee, missä kunnossa hiukset ovat oikeasti
+ hiusten tekstuuri parantuu
+ alun rasvaisuuden kanssa eläminen kehittää luonnetta ja mielikuvitusta
+ kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään ennen kuin asiasta kertoo

Kestävät kuukautiset

Kuukautiset voivat olla syy järkyttävälle määrälle roskaa. HSY:n lajitteluohjeissa kerrotaan: ”Terveyssiteet, tamponit ja muut hygieniatuotteet [kuukautissuojat, pikkuhousunsuojat], myös ns. biohajoavat, ovat sekajätettä.” Joskus järkytin kevyesti itseäni arvioimalla, kuinka paljon jätettä tulisin elämäni aikana pelkästään menkkoihin liittyen tuottamaan. Tuota olisi voinut jatkaa vielä laskemalla kertakäyttöisten kuukautissuojien kustannukset.

Vaihtoehtoja kertakäyttöisille suojille kuitenkin onneksi on. En ole kokeillut kestositeitä tai -tamponeja, mutta kuukuppia olen käyttänyt kohta miltei kymmenen vuotta. Olen hankkinut ensin kirkkaita ja nyt viimeksi violetin Lunette-kuukupin. Niitä myydään esimerkiksi apteekeissa, ekokaupoissa ja Stockmannilla (jälleenmyyntipaikat on listattu Lunette-sivustolla) ja niiden hinta on kolmenkympin luokkaa. Kuppipakkauksessa ja merkin kotisivuilla on monipuoliset ohjeet kuukupin käyttöön.

Version 2

Itselläni meni jonkin aikaa tottua kuukupin käyttöön. Alussa kupin poistaminen saattoi välillä sattua, mutta ei enää myöhemmin – ilmeisesti olin huomaamattani oppinut jonkin oikean tekniikan hommaan. Kaikilla käyttäjillä ei ole tällaisia ongelmia.

Kuukuppia pitää tyhjentää vähintään 12 tunnin välein, ja pienelle vuodolle se voi olla täysin riittävääkin. Runsaan vuodon kanssa tahtia pitää tihentää, joskus muutamaan tuntiinkin. Kuukuppeja on myös eri kokoja, ja sanoisin, että ne hoitavat hommansa joka tapauksessa tamponeja paremmin. Yksi iso plussa on myös se, että (toisin kuin tamponit) kuukupin voi poistaa yhtä miellyttävästi koska vain, sekä täynnä että tyhjänä. Sama kuukuppi toimii siten koko kuukautisten ajan harvaan tiputteluvuotoon asti. Toinen maininnan arvoinen asia on se, että kun olin herkistynyt pahasti siteiden materiaalille, kuukupin kanssa taas mitään tällaista ongelmaa tai tulehduksia tai vastaavaa ei ole ollut. Kuppi vain on paikallaan hoitaen hommansa ja antaa minun tehdä rauhassa mitä lystään.

Version 2

Kuukuppi kannattaa pestä aina ennen asetusta, tyhjennysten yhteydessä ja menkkojen loputtua. Käytin alussa erillistä pesunestettä, mutta se on muovipakkauksessa eikä sitä saa mistä vain, joten jätin sen sikseen. Pesen kupin tavallisella hajusteettomalla palasaippualla huuhdellen hyvin. Jos tätä mahdollisuutta ei ole esimerkiksi kodin ulkopuolella, pelkkä vesipesukin on ihan ok välillä. Lisäksi kupin voi desinfioida kiehuvassa vedessä.

Version 2

Kun kupin huuhtelee ensin kylmällä vedellä ja sitten pesee normaalisti, se värjäytyy hitaammin. Hajun tarttumisen suhteen minulla ei ole ollut ongelmia, mutta kirkkaista kuukupeista tuli käytössä lopulta vähän ikävän kellastuneita. Siksi kokeilin nyt värillistä. Kuppeja olen vaihtanut silloin, kun niihin on tullut säröjä. Yksi aiemmista kupeistani kesti vain reilun vuoden, mutta muut kaksi olivat olleet käytössä molemmat vähintään kaksi vuotta, ehkä kolmekin.

Toivon kuukupille tietysti mahdollisimman pitkää kestoa, mutta jo vuodenkin jälkeen se on maksanut helposti itsensä takaisin. On myös kivaa, ettei tarvitse miettiä hetkeäkään, onko kuukautissuojia mukana tai kotona tarpeeksi. Ja se roskan väheneminen – silikoninen kuukuppi on pakattu pieneen pahvirasiaan ja sen mukana tulee ohjepaperi ja säilytyspussi. Uusi säilytyspussi jokaisen kupin mukana on kyllä haaskausta. Pussit voisi mieluusti myydä erikseen uuden tarvitseville.

Voisin hehkuttaa kuukuppia vaikka kuinka paljon, mutta kerrotaanpa tässä myös siihen liittyvä mieleenpainuvin sattumus, joka tietysti oli katastrofi: olin yliopiston vessassa tyhjentämässä kuukuppia, kun vahingossa valautin koko täyden kupin sisällön vessakopin lattialle. Siinä vessapaperilla kaakeleita kuuratessani ajattelin muun muassa, että kylläpä on roiskunut korkealle, täällä näyttää väkivaltaelokuvalta ja että tytöt ja naiset on kyllä koviksia – siivoaa verilammikon ja kävelee ulos kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kukaan ei saa koskaan tietää. Paitsi nyt tietysti internet.

Sheivailemassa

Kosmetiikan ja muun vastaavan kanssa olen pyrkinyt käyttämään ensin loppuun kotona jo olevat purkit ja niiden loppuessa etsimään mahdollisimman roskattomat ja kunnolliset korvaajat. En ole mikään jemmaaja, mutta voi miten uskomattoman kauan tuotteet voivat kestää käytössä nyt, kun niistä haluaisi jo eroon!

Yksi ensimmäisistä onnistuneista vaihdoksistani oli tavallisten höylien vaihtaminen kokometalliseen vanhanaikaiseen partahöylään.

Version 2

Tiesin kyllä naistenkin käyttävän tällaisia höyliä, mutta kaikki löytämäni yhtään yksityiskohtaisemmat ohjeet esimerkiksi höylän käyttöön ja ominaisuuksiin liittyen koskivat miesten parranajoa. Itselleni sopivan höylän etsintä tuntui joltain sokkoleikiltä. Parranajajat.fi-sivustolta löytyy esimerkiksi verkkokauppoja, joiden tarjontaa selasin samoin kuin valmistajien omia sivuja ja päädyin ostamaan Mühlen umpikampamallin, kymmenen terän paketin, teränsuojuksen ja pienen alunakiven.

Sheivatessani ensimmäistä kertaa uudella höylällä olin hieman kauhuissani mutta turhaan. Vuosien kokemuksesta muovihöylien kanssa on paljon hyötyä. Kannattaa ehkä kurkata myös joitain parranajovideoita (esim. tämä), mutta tosiaan esimerkiksi naisten säärikarvat ja miesten parta ovat usein kaksi aika erilaista asiaa, samoin säärten ja poskien iho. (Nuo videot olivat kyllä tavallaan mielenkiintoinen kurkkaus minulle ennestään täysin tuntemattomaan miesten kauneusvideogenreen; kannatti ehkä katsoa senkin takia…) Lisäksi parranajovideot tarjoavat melkoista välineurheilua, ja kannattaakin järki päässä miettiä, mitä puteleita oikeasti tarvitsee omaan kylpyhuoneeseensa.

Olen ollut hyvin tyytyväinen ostokseeni. Jos olisin nyt ostamassa uutta vastaavaa, ainoa muutos olisi, että hankkisin vastaavan pitempivartisen mallin; pidemmälle kurotellessa ote olisi ehkä vakaampi sen kanssa. Toisaalta merkki- ja mallitasolla muuten en osaa sanoa oikein mitään, sillä tämä on ainoa kokeilemani kestohöylä.

Olen kokeillut sheivaamiseen suunnilleen kaikkia kotona vastaantulleita saippuoita sun muita ja tällä hetkellä käytän pahvipakkauksessa palana myytävää sheivaussaippuaa. Se toimii ihan hyvin, mutta etsin edelleen täydellisesti liukuvan pinnan tuottavaa saippuaa (jota ei ole pakattu ainakaan muoviin).

Version 2

Miltei joka käytön jälkeen olen purkanut höylän osiin, huuhdellut ja pyyhkinyt osat kuiviksi ja näin yksittäinen terä on kestänyt hyvänä käytössä kuusi kuukautta, mikä on aivan ennenkuulumatonta muovihöyliin tottuneelle. Loppuun käytetyt terät voi laittaa metallinkeräykseen, mutta niiden kanssa kannattaa olla hyvin varovainen, ettei satu turhia haavereita.

IMG_20160607_115702

Alunakiveä myydään myös ainakin kristallideodorantti-nimellä ja sitä voi sheivauksessa käyttää kasteltuna pienten verenvuotojen tyrehdyttämiseen ja ihon rauhoittamiseen. Kestohöylällä haavereita sattuu aika lailla samoista syistä kuin muovisilla sheivereillä – ihon epätasaisuuksien ja hutiloinnin takia. Tosin luulen, että nyt kestohöylään tottuneena minulle on sattunut haavereita vähemmän kuin muovisten kanssa. Myös esimerkiksi kainalot ja bikinirajat hoituvat samalla höylällä tosi vaivattomasti. Alunakivi on todella riittoisa; omani näyttää miltei käyttämättömältä reilun vuoden jälkeen. Sitä on käytetty satunnaisesti myös parranajossa. Äitini, joka hikoilee niukasti, käyttää alunakiveä deodoranttina.

Teränsuojus on kotikäytössä ainakin itselläni täysin tarpeeton mutta reissuilla (jo reissuilla taloyhtiön saunaan) sitäkin kätevämpi.

Yllä mainittujen tarvikkeiden yhteishinta palasaippuaa lukuunottamatta on ollut viidenkymmenen euron luokkaa ja tällä tahdilla pitäisi mennä yhteensä viisi vuotta ennen kuin mitään tarvitsee uusia. Tällöinkin puhutaan lähinnä teristä, jotka ovat reilusti alle euron kappaleelta. Ainakin omalla kohdallani tämä merkitsee tuntuvaa rahansäästöä.

Edelleen etsin vastauksia muutamiin kysymyksiin, kertokaa jos joku tietää: Saako Suomesta ostettua käytettyjä kestohöyliä? Mitä saippuaa tai vastaavaa kohtuullisen roskatonta vaihtoehtoa kannattaisi kokeilla sheivaukseen?  Millaisia kokemuksia ihmisillä on muista zero waste -karvanpoistomenetelmistä? Tai ihokarvojen vapaana kasvamisesta?