Ostolakko 2020: maaliskuun kuulumiset

Suurimman osan maaliskuusta, kolme viikkoa, makasin sairaana kotona. Lisäksi tänä aikana alkoi koronaeristäytyminen, joten kuukausi ei tosiaankaan ole ollut normaalia arkea.

Normaalihko elämä kuun alussa

Olen tänä keväänä miettinyt jotenkin intensiivisesti tyyli- ja laittautumisasioita ja estetiikkaa. Olen tarkastellut omaa vaatevarastoani enemmän siitä näkökulmasta, millaisia erilaisia tyylejä sillä voisi sellaisenaan ilmentää hankkimatta mitään uutta ja panostamalla enemmän olennaisen hahmottamiseen ja stailaukseen.

Tähän liittyen innostuin myös pitkästä aikaa kokeilemaan eri meikkejä, mistä helmikuun kuulumisissakin mainitsin. Neljällä luomivärillä, kolmella huulipunalla, silmänrajauskynällä, yhdellä ripsivärillä ja poskipunalla saa tehtyä jo paljon! Halusin testailla kovasti vähän laajemmin, koska esimerkiksi kaikki omat huulipunani ovat lakkamaisia kestotököttejä, joilla hempeää jälkeä ei käytännössä saa aikaan. Kysyin siskoltani, olisiko hänellä lainata joitain tarpeettomia tai itselle toimimattomia meikkejä kokeiluun, ja sain ihan omaksi asti kymmenen luomivärin testeripaketin ja huulipunan. Olen tosi kiitollinen tällaisista mahdollisuuksista! Lisäksi ainakin huulipuna on osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi minulle ja luomiväreissä on paljon variaatiota, jota omissani ei ollut.

Vaatteiden osalta en ole haikaillut esimerkiksi kirpparien tai muun ostelun perään (en ole myöskään maaliskuussa lokkeillut kenenkään vanhoja vaatteita ilmaiseksi, lol). Olen googlaillut kyllä käsityöohjeita ja kuvia erilaisista malleista myöhempää käyttöä varten. Toiveissani useimmat itselleni uudet vaatteet ovat tulevaisuudessa jonkun yksilöityvän käsityötyypin tai itseni tekemiä.

Haluan myös hyvin toimivan vaatekaapin, jossa kaikilla vaatteilla on oma osansa. Siksi olen alkanut visualisoimaan varastojani entistä enemmän kokonaiskuvan saamiseksi. Alla on esimerkkinä kevätpuvustosuunnitelmat ennen koronaa ja koronatodellisuudessa. Pidän siitä, että kaikki yksittäiset osat näkee kerralla. Lisäksi asujen rakentaminen näistä vierekkäin katsottavaksi tuntuu konkretisoivan itselleni pelkkää peilin edessä sovittelua paremmin, mihin tällä kokoelmalla kykenee. (Esimerkiksi: kuinka monta tarpeeksi juhlavaa asua näistä voi rakentaa, onko arkiasuja tarpeeksi, entä jos on tosi kylmää tai kuumaa?)

Screenshot 2020-03-22 at 14.39.41

Screenshot 2020-03-22 at 14.50.25

Koronakotoilu

Koronaeristäytyminen on ollut omalla kohdalla osin perusarkea hankaloittavaa (koko koti on konttori ja kaksi ihmistä huutaa vuorotellen etäpalavereissa) ja osin ei mitenkään erityiseltä tuntuvaa (työ toimii etänä ihan tavallisesti ja meillä vietetään muutenkin paljon aikaa kotona yhdessä omia juttuja tehden). En todellakaan aio hymistellä kultalusikka suussa koronakriisin hyvistä puolista.

Karanteeni oikeastaan pakottaa elämään enemmän mun ostolakkoni suuntaisesti. En tavallisestikaan tilaile netistä kamaa ja nyt kaikki muu kuin välttämätön kaupassa riekkuminen on pannassa. Olen laittanut rahaa ainoastaan ruokakauppaan (ja siihenkin vain pari kertaa sairastelun takia) ja itse asiassa tavallista enemmän lähiravintolaan, josta meille on haettu kotiin lounaat monta kertaa viikossa. Toivon todella, että ravintola pärjäisi tämän kriisin yli, ja ainakin on oma tikku laitettu ristiin asian hyväksi.

Olen lukenut hyllystäni ja kuunnellut YleAreenasta tavallista enemmän kirjoja ja katsonut kirja-vlogeja ajankuluksi. Tämä on paitsi lietsonnut lisää kirjaintoani, myös aiheuttanut kaksi ostohimoa: 1) tietysti lisää kirjoja ja 2) Madeleine-leivospellin, koska luin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja olen näköjään helposti johdateltavissa taiteen kautta.

Äänikirjojen ansiosta olen samalla keskittynyt käsitöihin ja saanut tehtyä kalalangasta ison kassin, päättelyn muuten valmiina olleeseen pipoon ja alusta loppuun pipoon sopivat lapaset lahjaksi tädilleni. Lisäksi aloin tehdä toista kassia lahjaksi äidilleni. Materiaalit ovat olleet taas omasta kaapista. Käsityöohjeiden selailu on vähän saanut aikaan kiinnostusta uusien lankojen hankinnalle, mutta asia on ollut mielessä tulevaisuuden toimena, ei tämän hetken pakkomielteenä.

Mitä jäi käteen

Ilman ostolakkoa olisin maaliskuun aikana ostanut ehkä huulipunan tai luomivärin (ja käyttänyt yhteensä jotain 40 euron luokkaa), leivospellin (10 €) ja kirjoja (62,30 €), yhteensä siis 112,30 €. Tämän verran siis sijoituksiin.

Yleisesti ottaen korona on jonkin verran muuttanut ajatuksiani ostolakon suhteen. Suuret linjat ovat ennallaan, mutta mietin ehkä tarpeen tullen joustamista ostorajoitteista, sillä en ole hengenhädässä rahallisessa tilanteessani. Jokin yritys tai toimija sen sijaan voisi ehkä olennaisesti hyötyä nyt minun ja muiden tekemistä ostoksista ja pysyä toimintakykyisenä tässä kriisissä. En meinaa alkaa keksiä uusia tarpeita, mutta jos on kyse esimerkiksi nyt tai myöhemmin joka tapauksessa tulevasta ostoksesta, saatan tehdä hankinnan nyt.

Ostolakko 2020: helmikuun kuulumiset

C68EE571-5279-4D29-9F08-7D5EE8F5F4EC

Tavaroiden ostaminen ja siitä haaveilu

Hankin loppuneiden tilalle uuden hammastahnan, pyykinpesuaineen ja deodorantin. Lisäksi ostin sitruunahappoa pesukoneen puhdistamiseen. Kaikki omien sallittujen listalla.

Sallittujen ostosten listalla on myös vaatehöyrytin, jota aloin etsiä. Ainakaan vielä en löytänyt pääkaupunkiseudun kivijalkaliikkeiden verkkosivuilta enkä edes suomalaisista verkkokaupoista tarpeeksi laadukkaalta, omaan käyttöön tarkoituksenmukaiselta ja kestävältä vaikuttavaa vehjettä, joten jätin asian sikseen toistaiseksi. Tällä hetkellä en ole henkisesti valmis esimerkiksi hankkimaan tislattua akkuvettä vain höyryttämistä varten niin, ettei höyrytin tukkeutuisi vesijohtoveden kalkista. En todellakaan ole ostamassa mitään vuoden tai kaksi kestävää lelua. Otan mieluusti vastaan, jos jollain on tietoa hyvistä vaihtoehdoista tai esimerkiksi useamman vuoden kokemus jonkin edelleen saatavilla olevan laitteen käytöstä.

Elämä tavaroiden keskellä

Helmikuussa tuota vaatehöyrytinhommaa lukuunottamatta ajatukseni eivät pyörineet kovin paljoa materian ympärillä. Luin omasta ja äitini kirjahyllystä ja otin käyttöön äitini vanhat housut, joita käytin viimeksi kymmenisen vuotta sitten.

Meikit on ehkä se areena, jossa tapahtui edes jotain. Olen joitain vuosia pitänyt esillä olevassa meikkipussissa kyseiseen kauteen valitsemiani tuotteita capsule wardrobe -tyyliin ja loppuja poissa silmistä. Nyt siirsin esillä olevat meikit peltirasiaan, jossa kaikki on yhdessä kerroksessa nähtävillä. Tykkään siitä, että kokoelman hahmottaa kerralla, ja olen ehkä osittain tämän takia myös meikannut vähän enemmän ja kokeillen ennemmin kuin rutinoituneesti.

Mitä jäi käteen

Koko kuun aikana en meinannut tai halunnut ostaa mitään itseltäni kieltämää, mikä toisaalta tarkoittaa, että rajoitukseni ovat aika realistiset, ja toisaalta että mitään ylimääräistä säästettävää ei helmikuussa tullut.

Ostolakko 2020: tammikuun kuulumiset

1.–23.1.

Aiemmin tapanani on ollut ostaa alkuvuodesta muutama kirja ja olin nytkin kirjahimon täyttämä. Selailin listaani kiinnostavimmista kirjoista ja jos ostolakkoa ei olisi ollut, olisin ostanut niistä kolme. Kuten olettaa saattaa, lukeminen ei silti loppunut, vaikka vietin kirjojen parissa tavallista enemmän aikaa.

24.–31.1.

Ostin reseptilääkkeitä, B12- ja D-vitamiinia, jotka kaikki kuuluvat pakollisten menojen listaani. Sain anopilta itse tehdyt villasukat. Pysyin pois kirjakaupasta, jotta ostohalut jäivät heräämättä. Selailin yhtä verkkokauppaa lähinnä taiteilijan estetiikkaan tutustuakseni, mutta en missään vaiheessa ajatellut ostaa mitään toistaiseksi.

Koko kuu

Kuljen arjessani muutaman kirpputorin ohi jatkuvasti ja muutaman kerran automaattinen ajatukseni oli, koska menisin katsomaan valikoiman läpi. Muistin kuitenkin samalla päätökseni, ja kirppisten ohittaminen, vaatteiden läpikäymisen vaivan ja valintojen tekemisen poistuminen tuntui vapauttavalta ja keveältä.

Olin ehkä vähän tavallista tietoisempi omista tavaroistani ja niiden käyttämisestä. Luin hyllystäni kaksi siellä odottanutta kirjaa kokonaan ja yhtä osittain. Veljeni tarvitsi uutta kosteusvoidetta ja sai sellaisen minun liian isosta varastostani. Olen kokannut useamman aterian pelkästään kaapista jo löytyvästä ja maanantaisin olen ottanut tavaksi syödä kaapista edellisten ruokien jämiä. Mitä useamman purkin saan tyhjäksi, sitä enemmän koen sairasta tyytyväisyyttä.

Mitä jäi käteen

Ainoa varma ostolakon takia tekemättä jäänyt ostos oli kolme kirjaa, jotka olisivat maksaneet yhteensä 67,70 €. Lisäksi olisin saattanut käyttää kirpparilla mitä tahansa nollan ja kymmenien eurojen väliltä. Useimmiten en löydä sieltä mitään järkevää ostettavaa, joten tyydyin pyöristämään kokonaissumman 70 euroon ja sijoittamaan sen.

Ostolakko 2020

IMG_20191101_113435

Jotta asiat eivät olisi liian ristiriidattomia, jatkan edellisestä kulutuskriittisestä ja ajatustyötä painottaneesta postauksestani avaamaan rahankäytön suunnitelmiani vuodelle 2020. Nyt on luvassa juuri sitä minä ja minun elämäni -tasoa, jolle jäämistä kritisoin aiemmin.

Yksittäisen ihmisen kulutustottumukset ja ilmastovaikutukset kulkevat käsikynkkää, joten raha-asioista puhuminen kuuluu ilmastotekoihin. Lisäksi rahasta hiljaa oleminen kuplauttaa ja eriarvoistaa ihmisiä entisestään – jos ihminen on perheensä antaman rahakasvatuksen varassa, rahaan liittyvä tieto tai tietämättömyys samoin kuin asenteet ja itsepystyvyyden tunne tai sen puute kasautuvat.

Minun kannattaa olla rahasta kiinnostunut tällä hetkellä jo sen vuoksi, että oma tilanteeni on ollut suurissa muutoksissa lähiaikoina. 2019 jäin loppuvuodeksi työttömäksi opehommista ja elin säästöillä, ansiosidonnaisella ja tekemällä silppuisia tuntiopettajan töitä. Koko vuoden 2020 taas olen apurahatutkija, eli saan yhteensä 25 000 euroa kuudessa osassa. Lisäksi saan tuloja sivutoimisesta tuntiopettamisesta.

Olen saanut apurahan koosta kommentteja wow-huudahduksista ”aika pihistelyelämää” -mutinoihin, mikä ehkä demonstroi vain sitä, että elää voi myös hyvin paljon pienemmillä tai suuremmilla tuloilla pitäen omaa tilannettaan normaalina. Itse en ole valmistumisen jälkeisen tulojen nousun antanut kauheasti vaikuttaa kulutukseeni, joten olen ihan tyytyväinen.

Elätän ainoastaan itseni ja asun toisen aikuisen kanssa, joka osallistuu yhteisiin kuluihin. Suurin osa rahankäytöstäni liittyy pakollisiin menoihin, erityisesti asumiseen ja ruokaan. Toiseksi eniten olen laittanut rahaa asuntosäästämiseen ja opintolainan takaisinmaksuun (tosin nämä ovat olleet työttömyyden ajan osin jäissä). Kolmanneksi olen hankkinut kaikkea mukavaa ja osin tarpeellista: ruokaa ravintolasta, vaatteita enimmäkseen kirpputorilta, kirjoja kierrätyskeskuksesta, lahjoja, junalippuja. Lisäksi olen aiemmin sijoittanut hiukan, mutta tämä varsinkin on ollut nyt katkolla. Tällä hetkellä elämän yllätyksiä varten oleva puskurisäästö on kunnossa, joten siihen ei mene rahaa. (Onneksi on: Työttömyyden alussa oli kaksi kuukautta, joiden aikana tililleni ei tullut mitään. Samoin edelleen minulla on saamatta marras–joulukuun ansiosidonnaiset. Ilman kunnon puskuria olisin ollut todella syvässä ahdingossa.)

En todellakaan ole himoshoppaaja. Vaikka mietittyjen hankintojen toteuttaminen ja välillä heräteostoksetkin saattavat toki tuoda mielihyvää, suhtaudun yleisesti oman elämäni tekona ostamiseen välinpitämättömästi ja ajatukseen ostoksilla käymisestä jopa nihkeästi. Samalla en kaipaa kotiini yleisesti yhtään lisää tavaraa, pikemminkin lisää väljyyttä. Pidän selkeydestä ja yksinkertaisuudesta niin kotona kuin tavoissani. Miksi siis kävisin ostoksilla hankkimassa tavaroita, jotka eivät ole välttämättömiä? Tiedän, mihin rahojani joudun ja haluan laittaa. Miksi ei sitten keskittyä niihin?

Päätin ottaa osaa vuoden 2020 ostolakkoon. Jonkun toisen lakkosäännöt voi totta kai ottaa suoraan itselleen käyttöön, mutta omat syynsä, tavoitteensa ja sääntönsä miettimällä projektista voi saada itselleen merkityksellisemmän. Itselläni tavaroita on mielestäni ihan tarpeeksi, joten keskityn lähinnä välttelemään uusien hankkimista.


Omat sääntöni

  1. Rahaa on ok käyttää
    • pakollisiin menoihin: vuokraan, sähköön, ruokaan, esim. uusi hammastahna loppuneen tilalle, esim. uudet sukat jos vanhat ovat menneet liian vähiin, lääkkeisiin, seksuaaliterveyteen
    • tavaraan liittymättömiin palveluihin kuten elokuvalippuihin, kaikkeen syötävään ja juotavaan (muuhunkin kuin välttämättömyyksiin)
    • lahjoihin
    • jo ennalta olemassa olleeseen ostoslistaan: vaatehöyrystin (miksei tämä ole vaatehöyrytin – ei se vaate siinä höyrysty), Wonder Wardrobe -kurssi, talvikengät, korkeintaan neljä uutta kevät/kesävaatetta
  2. Jos on pakko hankkia uutta tavaraa, niin ensisijaisesti
    • itse tehtynä
    • käytettynä
    • kierrätettynä
    • eettisemmältä merkiltä
  3. Mahdolliset omat lahjatoiveet pitkään mietityltä ja hillotulta hankintalistalta

Työnkuvani ja elämäni rahoituksen muuttumisen vuoksi en ole aivan varma, tuleeko vuoden aikana eteen jotain työhön liittyvää odottamatonta välttämätöntä hankintaa. Varaudun tältä osin muuttamaan ostoslistaa tarpeen mukaan.


Haasteen seuraksille minulla on kolmenlaisia toiveita: aikaan, tavaraan ja rahaan liittyviä.

Toivon, että keskityn kiinnostavampaan toimintaan kuin ostoksilla käymiseen ja tavaroiden hankinnan suunnittelemiseen. En odota välttämättä kovin isoja muutoksia, mutta olettaisi nyt jotain tapahtuvan.

Toinen toive on paljon konkreettisempi: haluan nauttia ja käyttää jo kotoani löytyvää. Toivottavasti vuoden lopussa nyt kotoa löytyviä ruokavarastoja, lukemattomia kirjoja, kosteusvoiteita, käsityötarvikkeita, korjausompelupinoa, siivousaineita ja käyttämättömiä tavaroita on vähemmän.

Kolmanneksi toivon, että rahaa säästyy. Tarkoitus ei ole, että kirpputorilla muuten käyttämäni rahat menevätkin johonkin muuhun osteluun. Sain myös ehdotuksen, jolla tämänkin toiveen saa konkreettisemmaksi: sijoita ne rahat, jotka muuten käyttäisit tavaran hankkimiseen. Ajatukseni on muutenkin sijoittaa mahdollisen vanhuuteni turvaksi, joten miksei! Lisäksi ystäväni lupasi tehdä vastaavan sijoitusprojektin 2021, jos minä teen nyt. Totta kai haluan, että ystäväni turvaa talouttaan!

Ostolakko on tähän mennessä ollut helppoa helpompi, sillä olen koko alkuvuoden lähinnä maannut kotona flunssassa. Oikeaan maailmaan palatessa kiinnostaa paljon, miten ostolakko näkyy arjessa vai näkyykö ollenkaan. Koska olen muutenkin kranttu jahkailija hankinnoissani, voi olla ettei varteenotettavia houkutuksia juuri tulekaan. Toisaalta tuntuu hankalalta ennustaa, miten muistan ostolakon itseeni osuvan houkutuksen ilmaantuessa. Katsotaan!

Ihminen kuluttajana vs. ilmasto

IMG_20191103_120148

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa? Mitä sitten kun sähkö on vaihdettu uusiutuvaan, muovipillit jätetty käyttämättä, matkakortti ladattu ja vaaleissa äänestetty? Ilmastoteot tuntuvat olevan loppumaton to-do-lista, jolla on usein tärkeitä hankkeita mutta monesti myös älytöntä piiperrystä. Paljon tuntuu pyörivän hankintojen ympärillä. Vuoden 2019 aikana mietin aina uudestaan kuluttamista ja sitä, että ehkä oikeasti merkittävä teko olisi aktiivisesti alkaa hahmottaa itseään ja toisiaan nimenomaan jonain muuna kuin kuluttajana.

Kulutuskritiikkiä on alkanut löytää myös yhteisöistä, joissa sitä aiemmin ei olisi luullut näkevänsä. Esimerkiksi kosmetiikkavloggari Hannah Louise Poston on dokumentoinut no buy -vuotensa, samoin pukeutumiseen keskittyvä Style Apotheca. Molemmat avaavat projektiensa syitä ja kokemuksiaan rehellisesti ja koskettavastikin. Osteleminen tai sen lopettaminen kytkeytyy lopulta kaikkeen muuhunkin elämään. Nämä vloggarit ovat tunnustautuneet entisiksi kovan luokan shoppailuaddikteiksi, joille ostolakon mahdollistama silmien aukaiseminen omille tavoille ja asenteille oli olennaista. Paljon maltillisemmalta kuluttajalta vaikuttava Use Less on aloittanut vastaavan low buy -vuoden 2020. Ajattelin ensin: kiva idea mutta ei tässä ole minulle mitään. Sitten muutin mieleni.

Ongelma ei ole vain himoshoppaajissa: vaikka itse en esimerkiksi ostele juuri mitään ruoan lisäksi, välillä silti käytän todella paljon aivokapasiteetistani täydellisen vaatteen, kosmetiikan jne. metsästämiseen. Se on pois muusta elämisestä. Joskus vajaa kymmenen vuotta sitten en ostanut yhtäkään vaatetta vuoteen, mikä paitsi esti vähärahaista opiskelijaa velkaantumasta enempää myös avasi silmiäni omille mieltymyksilleni ja uutenakin myytävien vaatteiden monesti huonolle laadulle. Minusta tuli krantumpi ja kriittisempi, mistä olen iloinen.

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä Julia Thurénin ”älä osta mitään turhaa paskaa” -ohjenuoran kanssa. Se on valitettavasti asian ytimessä: ”äänestä lompakollasi” -lausahduskin viittaa siihen, että tässä kulttuurissa isoimman vaikutuksen maailmaan saattaa tehdä omalla ostoskäyttäytymisellään. (Oman ammatinvalintani vuoksi toivon, ettei asia kohdallani ole näin, mutta kuka tietää.)

Olen anti-konsumerismin ja kerskakulutuksen vastustamisen asialla. En ole ensimmäinen, joka on herännyt systeemin ja tapojensa ongelmallisuuteen. Se käytös, johon tämä herääminen seuraamassani kuplassa johtaa ja johon olen tietysti itsekin osallinen, saa usein huvittavia ja turhauttavia piirteitä.

Otetaan esimerkiksi tavarasta täysi koti, konmarittaminen ja ehkä minimalismista innostuminen. Alussa on ehkä epämääräinen ahdistus tai ärsyyntyminen kodin tavaramäärästä, joka ylittää aina olemassaolevan säilytystilan ja tekee siivoamisesta rasittavaa. Löytyy KonMari ja alkaa tavaroiden merkittävä vähentäminen. Projektin päätyttyä henkilökohtainen elämä saattaa olla oikeasti muuttunut ja rauhoittunut pysyvästi tyytyväisyyteen jo olevasta, mutta vaihtoehtona on myös roinan takaisin kertyminen ja jääminen, kamppailu kodin uudelleen täyttymistä vastaan tai ainainen juuri minulle täydellisten tavaroiden jahtaaminen.

Projektissa ei välttämättä edetä kauheasti mihinkään. Näennäisestä materialismin kritiikistä huolimatta ajatukset jäävät pyörimään kuitenkin omien tavaroiden ympärille. Lisäksi koko asia jää henkilökohtaiselle tasolle. Omaan käyttäytymiseen vaikuttaa mitä suurimmassa määrin shoppailukulttuuri, mutta siihen liittyvää ongelmaa ei osata tai yritetä sanallistaa, jolloin siihen ei voi myöskään tarttua. Suuri osa muodikkaasta minimalismista on yksilö- ja tavarakeskeistä ja tapahtuu täydellisesti kapitalismin ja kuluttajuuden kehyksessä, ei askelena irti siitä.

Oletan, että kyse on ainakin osittain pelosta menettää yleisöä tai asiakkaita. Syvemmän antikapitalistisen otteen sijaan kehystämällä oma tuote yksilön kehittymiseen liittyväksi työkaluksi on varmasti helpompi myydä se isommalle seuraajajoukolle. Ihmettelen aina, kun sisällöntuottaja pahoittelee esimerkiksi videollaan, miten puhe meni nyt diipiksi ja että tästä tuli nyt tällainen räntti ja kaiken lisäksi vielä pitkäkin. Ajattelu, pohdiskelu ja kritiikki eivät selvästi ole millään tavalla muodissa.

Ilmastotoimet ja niiden joukossa turhasta kuluttamisesti irtaantuminen eivät ole helppoja – muuten mitään ongelmaa tuskin olisi enää. Kyse ei ole pelkästään yksilön teoista, arvoista ja asenteista vaan myös ideologioista, kulttuurista ja siihen sosiaalistamisesta. Implisiittisten normien tunnistamisesta ja pureskelemisesta ennen niiden nielemistä. Tämän vuoksi minua kiinnostaa tällä saralla erityisesti ajatusteni kehittäminen, ei ensisijaisesti kaikenlaiset tavaraan ja ostoksiin liittyvät minimalismihaasteet. Tästä näkökulmasta niillä voi olla välinearvoa uusien ajatusten ruokkijana mutta ei sen kummempaa. Ulkoista toimintaa toki tarvitaan elämässä ja ilmatoteoissa, mutta yksinään se todella jää pinnallikseksi eikä johda haussa olevaan kestävään muutokseen.

Pahat teot

IMG_20180804_143838.jpg

Postasin Instagramin puolella kuvan eväsavokadostani ja sain kysymyksen siitä, mitä ajattelen avokadojen viljelyn vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin.

Kysymyksen voi tulkita näin: miten erilaiset ideaalit, arvot ja tiedot vedetään yhteen ja miten ne vaikuttavat käytännön tekoihin? Tai: miten mä suhtaudun selvästi vääränlaisiin valintoihin?

Näen maailman ristiriitaisena paikkana, jossa asiat ovat yleensä monitahoisia ja siten täydellisen hyviä ja ongelmattomia tekoja harvemmin löytyy. Esimerkiksi syömisvalinnoissani painavat halu tukea lähellä tapahtuvaa, luontoa, ilmastoa ja ihmisten elinoloja kaikin tavoin säästävää tuotantoa, jossa työntekijöiden hyvinvointi on taattu; syödä terveellisesti ja monipuolisesti, suosia vegaanista ruokaa, ottaa osaa ympäröivään ruokakulttuuriin ja nauttia korkeasta elintasosta ja mieltymyksistäni, joihin mä olen kasvanut. On selvää, että nämä ideaalit ovat sekä lähtökohtaisesti että käytännön tasolla monesti ristiriitaisia sekä mun tiedostamilla että tiedostamattomilla tavoilla.

Olennaista on mun mielestäni ottaa selvää asioiden eri puolista, muodostaa käsitys kokonaiskuvasta ja peilata vaihtoehtojaan niihin, tehdä mahdollisimman hyvät valinnat, pyrkiä kestävästi parempaan ja elää epätäydellisyyden kanssa. Taakkaa voi helpottaa, jos valitsee itselleen jotkin pari periaatetta noudatettavaksi (esim. vegaaniset valinnat, lähiruoka, ostolakko tms.), mutta on selvää, etteivät taustalla olevat ristiriitaisuuden katoa johonkin yhteen näkökulmaan keskittymällä. Rehellisyyden ja epätäydellisyyden sietämisen taitoja on hyvä opetella jatkuvasti.

Toisaalta kestävästi parempaan pyrkiminen: voi olla hyödyllistä valita prioriteettinsa ja edetä omaan tahtiin, sillä täydellisiin valintoihin kerralla pyrkiminen kuulostaa tieltä yksisilmäisyyteen, joustamattomuuteen, tuomitsemiseen, välttämättömään epäonnistumiseen ja loppuunpalamiseen. Sanottakoon vielä, että ihmiset ovat erilaisia: yhdelle sopii paremmin kertarysäys isompaan muutokseen ja toiselle hidas tahti asia kerrallaan. Molemmat ovat kuitenkin menossa eteenpäin. Loppuunpalaneella maailmanparantajalla taas matka herkästi katkeaa.

Zero waste -yhteisö on mielestäni loistava juuri moniäänisyydessään: voin helposti seurata ihmisten henkilökohtaisia arjen valintoja, mielipiteitä ja näkökulmia, joista saa vertaistukea, inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Kiitos niistä!

Tsemppiä kaikille omiin ja yhteisiin tavoitteisiin!

Vaatekaapilla. 10. Lukusuosituksia

IMG_20170924_114704

Kirjoja

Anuschka Rees: The Curated Closet. A simple system for discovering your personal style and building your dream wardrobe. Ten Speed Press, 2016.
Tyylistä analyyttisesti ja mukaansatempaavasti. Kirja etenee tyylitavoitteiden asettamisesta unelmavaatekaapin kasaamiseen tarjoten konkreettisia harjoitustehtäviä oman tyylin hahmottamiseksi. Rakastan.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi. Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat. Atena, 2015.
Kattava lukupaketti vaatteista niin vaateteollisuuden kuin oman vaatekaapin kokoamisen tasolla. Vakavaa asiaa helppolukuisesti ja mukaansatempaavasti. Suosittelen kaikille vaatteista kiinnostuneille.

Alison Freer: How to Get Dressed. A Costume Designer’s Secrets for Making Your Clothes Look, Fit, and Feel Amazing. Ten Speed Press, 2015.
Tämän kirjan parasta antia oli itselleni erilaisten vaatteiden ja vaatekriisien hoitamisohjeet ja kurkistus vaatteita työkseen ajattelevan näkemyksiin pukeutumisesta.

Bea Johnson: Zero Waste Home. The Ultimate Guide to Simplyfying Your Life by Reducing Your Waste. Simon and Schuster, 2013.
Itsekin muotialan koulutuksen saaneen Zero Waste -konkarin kirjassa on asiaa myös minimalistisesta vaatekaapista, vaatteiden hankkimisesta ja huoltamisesta.

Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Bazar, 2016.
Marie Kondo: KonMari. Iloa säkenöivä järjestys. Bazar, 2016.
KonMarissakin puhutaan paljon vaatteista muun tavaran ohella. Erityistä hyötyä voi olla vinkeillä siitä, miten itselleen huonoista tavaroista ja vaatteista malttaa päästää irti.

Verkossa

Anuschka Reesillä on myös blogi, joka tosin on päivittynyt hiljakseltaan The Curated Closet -kirjan myötä. Osa sisällöstä on aiheiltaan päällekkäistä kirjan kanssa, mutta blogissa on paljon muutakin.

Unfancy on capsule wardrobe -blogi, jota seuraan välillä innoissani, sitten kyllästyn kunnes innostun taas.

Paris To Go -blogissa on zero waste -juttujen ohella esitelty monta hyvinkin minimaalista capsule wardrobea, joissa näkyy hyvin kirjoittajan tyylin kehittyminen.

Justine Leconte käsittelee videoissaan tyyliä, muotia ja esimerkiksi capsule wardrobea.

The Daily Connoisseur sisältää videoita esimerkiksi kymmenen avainvaatteen ympärille rakentuvasta, puolivuosittain vaihtuvasta puvustosta. Scottin tyyli on hyvä esimerkki siitä, ettei pienen puvuston ole pakko olla mustavalkoinen tai vain neutraaleja värejä ja kuoseja sisältävä.

My Green Closet sisältää videoita laajasti eettisiin ja ekologisiin vaatteisiin, pukeutumiseen ja tyyliin liittyen. Täällä project333-puvustot ovat värikkäitä ja rentoja.

 

Kuulisin myös mielelläni muiden luku- sun muita suosituksia kestävämpään pukeutumiseen liittyen!

Vaatekaapilla. 9. Parempien hankintatapojen harjoitteleminen

Vaatekaapilla-sarjassa olen tarkoituksella säästänyt uusien vaatteiden hankkimista käsittelevää artikkelia myöhemmäksi: usein vaatekaapin ongelma on juuri liika ostaminen, joka ei ainakaan ratkea ostoksille usuttamisella. Jossain vaiheessa vaatekaappiprojektia tulee kuitenkin vastaan vaatetarpeita, joita on hyvin hankala kiertää. Mitäs sitten avuksi?

Omasta vaatekokoelmasta etsiminen

IMG_20170805_131812

Pienempää sesonkipuvustoa käyttäessä loput vaatteet ovat piilossa useita kuukausia kerrallaan. Kun kausi vaihtuu, uuden puvuston kasaaminen ja piilossa olleiden vaatteiden tutkiminen tuorein silmin on aivan eri kokemus kuin perinteisen vaatteita pullistelevan kaapin penkominen. Jotkut project333-ihmisen puhuvat jopa omasta kaapista shoppailemisesta, joka mielestäni kuvaa tunnetta aika osuvasti.

Omasta kaapista shoppailu toimii erityisesti vaihtelunkaipuusta ja tietysti sään muuttumisesta johtuvissa vaatetarpeissa.

Toisen poistovaatteista etsiminen

IMG_20161122_215156

Vaatteista eroon pääsemisessä kirjoitin vaatteiden antamisesta tuttaville; jos hyvin käy, tästä voi hyötyä myös toiseen suuntaan. Itse olen saanut vaatteita omakseni ainakin siskoiltani, veljeltäni, äidiltäni, isältäni, isoäideiltäni, isoisältäni, tädiltäni, pikkuserkultani, ystäviltäni, kämppiksiltäni ja puolisoltani. Välillä olen saanut vaatteita lyhyempään lainaan (esimerkiksi juhlamekon tai laukun häihin tai syntymäpäiville, villaneuleen kylmäksi päiväksi) tai toistaiseksi (esimerkiksi vuodeksi villatakin, johon sen omistaja oli kyllästynyt).

Vaatteiden vaihtamista, antamista ja saamista auttaa, jos kavereiden kanssa muutenkin juttelee vaatteista ja tyylistä. En menisi mankumaan toisen vaatetta, mutta olen huomannut, että omista tarpeistaan ja haluistaan kannattaa sanoa ääneen: toisella saattaa olla käyttämättömänä juuri se mitä itse etsii, jos ei nyt niin ehkä myöhemmin. Omia poistovaatteitaan myös helpommin tarjoaa ihmiselle, jonka tietää kiinnostuvan niistä.

Kuten suosittelin korjausompelutreffejä kavereiden kanssa, suosittelen myös laajentamaan niitä vaatteidenvaihtoon. Aina ei välttämättä tarpeet ja tarjonta kohtaa, mutta välillä voi tehdä mahtavia löytöjä.

Ostoksille

Välillä vaatteita on pakko ostaa. Ostamisessa itsessään ei ole välttämättä mitään pahaa; tarkoitan vain, ettei mikään tapa hankkia uusia vaatteita ole ongelmaton esimerkiksi ympäristön kannalta.

IMG_20170720_111032

Kirpputorit ja käytetyn tavaran liikkeet

En lähtökohtaisesti halua tukea pikamuotiketjuja enkä -ajattelua, nykyään vallalla olevaa, työntekijöitään riistävää ja ympäristöä pilaavaa tekstiiliteollisuutta enkä kulutuskulttuuria. Ostamalla vaatteet käytettyinä pystyn ottamaan edes yhden askeleen taaksepäin tuosta hullunmyllystä.

Käytettyjä vaatteita ja asusteita saa monenlaisista paikoista: pikku putiikeista, valtavilta hallikirpputoreilta, verkosta kirppisryhmistä. Jos asuu pikkupaikkakunnalla ja paikallisia kirpputoreja on yksi, valinnanvaraa ei oikein ole. Toisaalla taas voi itse valita, minkälainen ostospaikka on itselle mieluisin. Itse olen opettelemalla opetellut olemaan ahdistumatta kirpputorien tavaranpaljoudesta. Minulle olennaista on käydä kokeilemassa ja hypistelemässä vaatteita, sillä kaipaan niiltä istuvuutta, miellyttävän tuntuisia materiaaleja ja laatua.

Käytettyjä vaatteita saa kaiken hintaisina. Kierrätyskeskuksesta osan vaatteista voi saada ilmaiseksikin, kirpputorien hintatasot vaihtelevat paljon ja vintagesta voi hyvin joutua pulittamaan uuden laatuvaatteen veroisesti.

Kirpputoreilta ostaminen ei ole myöskään ongelmatonta. Kirpputoreilta ostaessa kasvattaa kysyntää, jolloin joku toinen tuo taas uuden säkillisen vanhoja vaatteitaan myyntiin ja ostaa uusia tilalle. Kirpputoreilla näkee välillä isoja kasoja saman merkin vaatteita, joissa on vielä hintalaput kiinni. Kun ostaa UFFilta, tukee samalla vaatteiden vientiä Afrikkaan ja sikäläisten talouksien taannuttamista. Jos vastustaa lähetystyötä, onko eettistä ostaa lähetystyötä rahoittavilta kirpputoreilta?

Omien tarpeiden yli ei pitäisi ostaa, edes käytettyä tavaraa, edes pilkkahintaan.

Uutena ostaminen

Välillä käytettynäkään ei löydä etsimäänsä vaatetta. Jos tarve on todellinen, kääntyisin mahdollisuuksien mukaan jollain tavoin eettisemmin profiloituneen merkin puoleen ja etsisin mahdollisimman laadukkaan ja kestävän tuotteen.

Vaatemerkin eettisyydestä saa jotain vihiä tutkimalla merkin nettisivuja ja sieltä löytyvää vastuullisuussepustusta. Valveutunut yritys yleensä kertoo oma-aloitteisesti ympäristövaikutuksiinsa ja työskentelyolosuhteisiinsa liittyvästä tsemppauksestaan. Viherpesua yrittää moni. Jos yritys ei esitä mitään vastuullisuusjulistusta eikä sitä saa pyytämälläkään, eettisyys tuskin kiinnostaa yritystä.

Eettisemmän tai jollain mittarilla tarpeeksi eettisen vaatemerkin tai vaatteen etsiminen voi olla tuskaista ja turhauttavaa. Onneksi esimerkiksi Project JUST (osittain maksumuurin takana) ja My Green Closet ovat tehneet etsintää hiukan helpommaksi.

Esimerkiksi Helsingissä on myös kokonaan eettisempiin merkkeihin erikoistuneita vaate- sun muita kauppoja. Hyvä niin, mutta samalla liikkeet vaikuttavat viherpesevän kerskakulutusta tarjoamalla kaikkia samoja turhakkeita kuin muutkin kaupat.

Huonoa ei kannata ostaa, oli tuote sitten kuinka eettinen tai vaikka kotimainen tahansa. Vaatteen hinta ei välttämättä ole myöskään laadun tae. Laadukas vaate saattaa maksaa enemmän kuin huono rahassa kertaostoksena, mutta huonoja saattaa joutua ostamaan monta kertaa tiheämmin, jolloin hukkaa ehkä vielä enemmän rahaa ja myös ostoksilla käytettyä aikaa.

Itse tekeminen ja teettäminen

Parhaimmillaan itse tekemällä tai teettämällä saa unelmiensa vaatteet, kaiken juuri kohdalleen. Jos taitoa löytyy, jää itselle mietittäväksi lähinnä materiaalien alkuperä ja tarpeellisten vaatekappaleiden määrä ja laatu.

Itse tekemisessä piilee vähän samanlaisia repsahduksen vaaroja kuin perinteisessä vaatteiden ostelemisessa: jos innostuu jokaisesta diy-ideasta tai ihanasta materiaalista, sekalaisia kankaita ja vaatteita on pian liikaa tarpeeseen nähden, mahdollisesti myös vääränlaisia. Lisäksi laadukkaat (ja laaduttomatkin) materiaalit ja ammattilaisen työ maksavat, joten mistään säästämisestä ei itse tekemisessäkään välttämättä ole kyse.

Ostoksilla käyminen ja hankintapäätöksen tekeminen

Tavoitteena on vaatekokoelman korjaaminen toimivaksi, ei päätyä alkupisteeseen hankkimalla satunnaisia äkkiseltään kivoilta tuntuvia vaatteita. Seuraavista kohdista voi olla ohjenuoraksi estämään taantuminen vanhoihin tapoihin:

  1. Tee vaatebudjetti esimerkiksi seuraavalle vuodelle. Mitkä ovat olennaisimmat tarpeesi? Kuinka paljon niihin on varaa käyttää rahaa?
  2. Etsi vain niitä vaatteita, jotka löytyvät omasta etsinnässä-listastasi.
  3. Älä käy niissä liikkeissä, joiden vaatteita et ainakaan halua ostaa.
  4. Tee hinta- ja laatuvertailua ennen ostopäätöstä. Sovittaa todellakin saa, vaikkei ostaisi mitään.
  5. Kun kiinnostava, etsinnässä-listastakin löytyvä vaate on löytynyt, varmista vaatteen kunnollisuus esimerkiksi Anuschka Reesin tarkistuslistan avulla.

Vaatekaapilla. 8. Huonosta eroon pääseminen

SONY DSC

Vaatekaapin muuttamisessa ihanaksi ja toimivaksi olennaista on poistaa sieltä kaikki itselle huono. Mitä sitten tehdä poistetuilla vaatteilla?

Jos vaate on käyttökelpoisessa kunnossa jollekin toiselle, se kannattaa ehdottomasti laittaa eteenpäin sellaisenaan. Jos vaate on mennyt jotenkin pilalle, se kannattaa yrittää käyttää esimerkiksi materiaalina johonkin muuhun. Vasta viimeisenä vaihtoehtona pitäisi olla heittäminen roskiin tai muuten tuhoaminen.

Hyvät mutta itselle huonot vaatteet

Tähän kategoriaan kuuluvat vaatteet, jotka on pesemällä saatu puhtaiksi ja siinä kunnossa, että esimerkiksi itse voisi kuvitella ostavansa vaatekappaleen kirpputorilta.

Jos tuttavapiiriin kuuluu kutakuinkin oman kokoisia tai tyylisiä tyyppejä, heille kannattaa ensimmäisenä tarjota ne vaatteet ja asusteet, jotka ovat hyvässä kunnossa mutta syystä tai toisesta itselle huonoja. Ainakin itsestäni toisten vanhoja vaatteita on hyvin kiinnostavaa tutkia. Samalla voi kysyä suoraan, mikä ongelma vaatteessa on, millainen se on käytössä ja arvioida, olisiko vaate itselle sopiva. Vaatteitaan muille tarjotessa ilmapiiri on syytä pitää sellaisena, ettei pakkoa ottaa jotain mukaan ole. Itse olen antanut kaiken pois ystävilleni ilman korvausta, sillä a) mitä väliä — kyseessä on käytetyt vaatteet b) mikään tuskin on ollut kovinkaan arvokasta c) olen itse saanut vaihtokaupassa lisää tilaa kotiini ja taas yhden hoidettavan asian vähemmän.

Kavereille vaatteiden antaminen on siitä hienoa, että asiassa ei tarvita välikäsiä ja vaatteen kohtalon voi suunnilleen arvata. Jos kaikkea poistettavaa ei saa näin eteenpäin, homma monimutkaistuu.

Myyntiin kelpaavia vaatteita voi myydä tai lahjoittaa esimerkiksi erilaisille kirpputoreille, käytetyn tavaran kauppoihin ja kierrätyskeskuksiin. Parhaassa tapauksessa kaupitellut vaatteet ovat haluttuja ja päätyvät jonkun toisen käyttövaatteiksi.

Aina ei käy parhaalla tavalla. Jos on ikinä käynyt kirpputoreilla, tietää, että maailma pursuaa turhia vaatteita. Käytettyjä vaatteita, joista halutaan eroon, on liikaa. Suuri osa niistä on lisäksi huonolaatuisia, jopa likaisia tai rikkinäisiä. Kaikki Suomessa hyväntekeväisyyteen syydetyt vaatteet eivät edes mahdu tänne, vaan niitä rahdataan esimerkiksi muualle Eurooppaan ja Afrikkaan toisten avuksi, ostettavaksi ja valitettavasti myös (ja erityisesti?) ongelmiksi. HS:n artikkelissa tuli lisäksi ilmi, etteivät suomalaiset toimijat yleisesti edes kerro, mitä viedyille vaatteille tarkalleen ottaen tapahtuu ja kenen käsissä. Tekstiilien alkuperän jäljittäminen on tehty hyvin vaikeaksi, niin näköjään myös niiden loppusijoituksen.

Vaatekaapin hoitamisessa tavoitteena tietysti on, että tämän lajin vaateongelmia ei syntyisi lainkaan. Kyllä — välillä keho muuttuu niin, etteivät vanhat vaatteet enää sovi päälle; välillä elämäntyyli saattaa muuttua yllättävän paljon, eivätkä kaikki vanhat vaatteet enää ole käyttökelpoisia; välillä oma tyyli saattaa muuttua. Aina kaikki virhehankinnat eivät silti liity näihin syihin vaan ovat tulosta puhtaasta harkitsemattomuudesta tai itsensä ja vaatekaappinsa tuntemisen puutteesta.

Liikaa ja väärää ostamalla ruokitaan vain tarpeettomasti jo muutenkin käsittämättömän valtavaa, turhaa vaatevirtaa. Menneille hankinnoille ei voi enää mitään, mutta tuleville voi.

IMG_20170824_095035

Kulahtaneet tai muuten peruskäyttöön tai myyntiin kelpaamattomat vaatteet

Perinteisesti itselle käyttökelvottomiksi menneet vaatteet on laitettu remonttivaatteeksi, yövaatteeksi, mökkivaatteeksi, urheiluvaatteeksi, mitä näitä nyt on. Olen pitänyt monta rakasta, kulahtanutta, pehmeäksi kulunutta t-paitaa yöpaitoina. Jos elämään kuuluu satunnaista remontointia, sotkevaa askartelua, pihatöitä tai vastaavaa, ylimääräinen elämää nähnyt vaatekerta, joka saa likaantua tai rikkoontua, voi olla hyvin hyödyllinen.

Jos vaate on siinä kunnossa, ettei kukaan enää pidä sitä yllään, on aika miettiä sen kierrättämistä muuhun käyttötarkoitukseen.

Parhaimmillaan käyttöä lumpuille löytyy jo kotoa. Vaatteita, joiden kangas tai muu osa on kunnossa, säästän käsityömateriaaleiksi. Yhdestä kauluspaidasta olen tehnyt monta paikkaa kuluneisiin housuihin. Rikkoutuneesta lakanasta olen ommellut hameen ja topin. Napit, vetoketjut ja koristeet voi ottaa talteen myös.

Trikoovaatteita revin räteiksi tarpeen mukaan ja käytän niitä erityisesti kenkien lankkaamisessa. Pehmeästä trikoosta voi leikata paloja korvaamaan vanulappuja, jos sellaisia käyttää esimerkiksi kynsilakanpoistossa.

Perinteinen tapa käyttää vanhoja vaatteita on leikata ne matonkuteeksi.

Lumppuja voi viedä myös keräykseen, jos niitä on enemmän kuin kotona niille tarvetta. HSY on listannut lumppuja kerääviä vaatekauppoja, samoin pääkaupunkiseudulla lumppujaan voi viedä Recciin. On myös erillisiä lumpunkeräyskampanjoita: esimerkiksi Taitokeskus Rauma keräsi 2016 villaa ja villasekoitetta sisältäviä tekstiilejä huovan materiaaliksi. Ennen reissua keräyspisteelle kannattaa tarkistaa, mitä keräyksessä tarkalleen ottaen otetaan vastaan.

Lumppuja keräävät yritykset eivät välttämättä nekään kaikki kerro tarkalleen, mitä lumpuille tehdään tai kelle ne myydään. Mitä enemmän pystyy itse hyödyntämään tekstiilejään loppuun saakka, sitä varmempi niiden kohtalosta tietysti voi olla.

”Myös rikkinäiset kelpaavat, kunhan ne ovat kuivia ja suhteellisen puhtaita”, opastaa eräs lumppuja vastaanottava liike. Jos tekstiili ei ole suhteellisen puhdas — jos se on esimerkiksi homeessa tai pahasti maalissa — sen paikka on ainakin pääkaupunkiseudulla sekajätteessä. Jos materiaali on kokonaan, likaa myöden, biohajoavaa, laittaisin sen kompostiin pieninä kappaleina.

Vaikka tekisi pelkästään onnistuneita vaatehankintoja, tämän lajin vaatejätettä syntyy väistämättä vaatteiden kuluessa käytössä. Sen syntymistahtia voi harventaa suosimalla kestävää laatua ja pitkittämällä vaatteiden käyttöikää hoitamalla niitä hyvin. Suosisin myös lumppukeräyksiä, joissa lumppujen matka joksikin kierrätysmateriaaliksi on tehty mahdollisimman läpinäkyväksi.

Vaatekaapilla. 7. Etsinnässä-listan perustaminen

IMG_20160730_142628

Kun vaatteita on lakannut hankkimasta kokonaan, niitä on vähentänyt tuntuvasti ja miettinyt todelliset tarpeensa, luultavasti joitain puutteita on saattanut huomata omassa vaatekokoelmassaan. Vuonna 2007 en esimerkiksi omistanut yhtäkään syys- tai kevättakkia, vuonna 2014 taas kaikki neuletakkini olivat vähän ongelmallisia.

Nyt on aika
1. todeta vaatevaraston todelliset aukot omien käytännön tarpeiden suhteen
2. todeta vaatevaraston todelliset aukot tai rajat oman tyylin suhteen
3. tehdä kahdesta ensimmäisestä synteesi ja lista haussa olevista konkreettisista vaatekappaleista.

Esimerkiksi oman listani kokoaminen menee nyt näin:

1. Minulla ei ole ehjiä talvikenkiä, kunnollista uimapukua eikä tarpeeksi lämmittäviä urheilupaitoja. Kävelen paljon, joten kengissä ei voi olla korkoa.

2. Haluan talvijalkineet mustina tai tumman sinertävinä ja vartta saa olla. Urheiluvaatteisiin en halua räikeitä neonvärejä tai erityisen näkyviä logoja.

3. Etsinnässä-lista:
– talvisaapikkaat (mustat, matalat)

– talvisaapikkaat (tumman siniset, matalat)
– uimapuku (klassisen kaunis malli, pitää pysyä päällä hyvin)
– pitkähihainen treenipaita
– lämmittävä paita lenkille tosi kylmille pakkasille

Etsittävien vaatteiden ominaisuudet kannattaa eritellä niin tarkkaan, ettei hutihankintoja ainakaan epämääräisyyden takia tule. Listaa kannattaa päivittää ainakin ennen talven ja kesän alkua tai vaikka jatkuvammin. Etsintälistaa pidän puhelimessani mukana aina, jotta vaatteiden lähestyessä minua välillä ennalta-arvaamattomastikin osaan verrata löytöjäni todellisiin tarpeisiini. Jos ruokakaupassa ostoslista muistuttaa tarvittavasta ja jättää ulkopuolelleen kaiken turhan, sama toimii mallikkaasti myös vaatteiden suhteen.