Pahat teot

IMG_20180804_143838.jpg

Postasin Instagramin puolella kuvan eväsavokadostani ja sain kysymyksen siitä, mitä ajattelen avokadojen viljelyn vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin.

Kysymyksen voi tulkita näin: miten erilaiset ideaalit, arvot ja tiedot vedetään yhteen ja miten ne vaikuttavat käytännön tekoihin? Tai: miten mä suhtaudun selvästi vääränlaisiin valintoihin?

Näen maailman ristiriitaisena paikkana, jossa asiat ovat yleensä monitahoisia ja siten täydellisen hyviä ja ongelmattomia tekoja harvemmin löytyy. Esimerkiksi syömisvalinnoissani painavat halu tukea lähellä tapahtuvaa, luontoa, ilmastoa ja ihmisten elinoloja kaikin tavoin säästävää tuotantoa, jossa työntekijöiden hyvinvointi on taattu; syödä terveellisesti ja monipuolisesti, suosia vegaanista ruokaa, ottaa osaa ympäröivään ruokakulttuuriin ja nauttia korkeasta elintasosta ja mieltymyksistäni, joihin mä olen kasvanut. On selvää, että nämä ideaalit ovat sekä lähtökohtaisesti että käytännön tasolla monesti ristiriitaisia sekä mun tiedostamilla että tiedostamattomilla tavoilla.

Olennaista on mun mielestäni ottaa selvää asioiden eri puolista, muodostaa käsitys kokonaiskuvasta ja peilata vaihtoehtojaan niihin, tehdä mahdollisimman hyvät valinnat, pyrkiä kestävästi parempaan ja elää epätäydellisyyden kanssa. Taakkaa voi helpottaa, jos valitsee itselleen jotkin pari periaatetta noudatettavaksi (esim. vegaaniset valinnat, lähiruoka, ostolakko tms.), mutta on selvää, etteivät taustalla olevat ristiriitaisuuden katoa johonkin yhteen näkökulmaan keskittymällä. Rehellisyyden ja epätäydellisyyden sietämisen taitoja on hyvä opetella jatkuvasti.

Toisaalta kestävästi parempaan pyrkiminen: voi olla hyödyllistä valita prioriteettinsa ja edetä omaan tahtiin, sillä täydellisiin valintoihin kerralla pyrkiminen kuulostaa tieltä yksisilmäisyyteen, joustamattomuuteen, tuomitsemiseen, välttämättömään epäonnistumiseen ja loppuunpalamiseen. Sanottakoon vielä, että ihmiset ovat erilaisia: yhdelle sopii paremmin kertarysäys isompaan muutokseen ja toiselle hidas tahti asia kerrallaan. Molemmat ovat kuitenkin menossa eteenpäin. Loppuunpalaneella maailmanparantajalla taas matka herkästi katkeaa.

Zero waste -yhteisö on mielestäni loistava juuri moniäänisyydessään: voin helposti seurata ihmisten henkilökohtaisia arjen valintoja, mielipiteitä ja näkökulmia, joista saa vertaistukea, inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Kiitos niistä!

Tsemppiä kaikille omiin ja yhteisiin tavoitteisiin!

Vaatekaapilla. 10. Lukusuosituksia

IMG_20170924_114704

Kirjoja

Anuschka Rees: The Curated Closet. A simple system for discovering your personal style and building your dream wardrobe. Ten Speed Press, 2016.
Tyylistä analyyttisesti ja mukaansatempaavasti. Kirja etenee tyylitavoitteiden asettamisesta unelmavaatekaapin kasaamiseen tarjoten konkreettisia harjoitustehtäviä oman tyylin hahmottamiseksi. Rakastan.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi. Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat. Atena, 2015.
Kattava lukupaketti vaatteista niin vaateteollisuuden kuin oman vaatekaapin kokoamisen tasolla. Vakavaa asiaa helppolukuisesti ja mukaansatempaavasti. Suosittelen kaikille vaatteista kiinnostuneille.

Alison Freer: How to Get Dressed. A Costume Designer’s Secrets for Making Your Clothes Look, Fit, and Feel Amazing. Ten Speed Press, 2015.
Tämän kirjan parasta antia oli itselleni erilaisten vaatteiden ja vaatekriisien hoitamisohjeet ja kurkistus vaatteita työkseen ajattelevan näkemyksiin pukeutumisesta.

Bea Johnson: Zero Waste Home. The Ultimate Guide to Simplyfying Your Life by Reducing Your Waste. Simon and Schuster, 2013.
Itsekin muotialan koulutuksen saaneen Zero Waste -konkarin kirjassa on asiaa myös minimalistisesta vaatekaapista, vaatteiden hankkimisesta ja huoltamisesta.

Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Bazar, 2016.
Marie Kondo: KonMari. Iloa säkenöivä järjestys. Bazar, 2016.
KonMarissakin puhutaan paljon vaatteista muun tavaran ohella. Erityistä hyötyä voi olla vinkeillä siitä, miten itselleen huonoista tavaroista ja vaatteista malttaa päästää irti.

Verkossa

Anuschka Reesillä on myös blogi, joka tosin on päivittynyt hiljakseltaan The Curated Closet -kirjan myötä. Osa sisällöstä on aiheiltaan päällekkäistä kirjan kanssa, mutta blogissa on paljon muutakin.

Unfancy on capsule wardrobe -blogi, jota seuraan välillä innoissani, sitten kyllästyn kunnes innostun taas.

Paris To Go -blogissa on zero waste -juttujen ohella esitelty monta hyvinkin minimaalista capsule wardrobea, joissa näkyy hyvin kirjoittajan tyylin kehittyminen.

Justine Leconte käsittelee videoissaan tyyliä, muotia ja esimerkiksi capsule wardrobea.

The Daily Connoisseur sisältää videoita esimerkiksi kymmenen avainvaatteen ympärille rakentuvasta, puolivuosittain vaihtuvasta puvustosta. Scottin tyyli on hyvä esimerkki siitä, ettei pienen puvuston ole pakko olla mustavalkoinen tai vain neutraaleja värejä ja kuoseja sisältävä.

My Green Closet sisältää videoita laajasti eettisiin ja ekologisiin vaatteisiin, pukeutumiseen ja tyyliin liittyen. Täällä project333-puvustot ovat värikkäitä ja rentoja.

 

Kuulisin myös mielelläni muiden luku- sun muita suosituksia kestävämpään pukeutumiseen liittyen!

Vaatekaapilla. 9. Parempien hankintatapojen harjoitteleminen

Vaatekaapilla-sarjassa olen tarkoituksella säästänyt uusien vaatteiden hankkimista käsittelevää artikkelia myöhemmäksi: usein vaatekaapin ongelma on juuri liika ostaminen, joka ei ainakaan ratkea ostoksille usuttamisella. Jossain vaiheessa vaatekaappiprojektia tulee kuitenkin vastaan vaatetarpeita, joita on hyvin hankala kiertää. Mitäs sitten avuksi?

Omasta vaatekokoelmasta etsiminen

IMG_20170805_131812

Pienempää sesonkipuvustoa käyttäessä loput vaatteet ovat piilossa useita kuukausia kerrallaan. Kun kausi vaihtuu, uuden puvuston kasaaminen ja piilossa olleiden vaatteiden tutkiminen tuorein silmin on aivan eri kokemus kuin perinteisen vaatteita pullistelevan kaapin penkominen. Jotkut project333-ihmisen puhuvat jopa omasta kaapista shoppailemisesta, joka mielestäni kuvaa tunnetta aika osuvasti.

Omasta kaapista shoppailu toimii erityisesti vaihtelunkaipuusta ja tietysti sään muuttumisesta johtuvissa vaatetarpeissa.

Toisen poistovaatteista etsiminen

IMG_20161122_215156

Vaatteista eroon pääsemisessä kirjoitin vaatteiden antamisesta tuttaville; jos hyvin käy, tästä voi hyötyä myös toiseen suuntaan. Itse olen saanut vaatteita omakseni ainakin siskoiltani, veljeltäni, äidiltäni, isältäni, isoäideiltäni, isoisältäni, tädiltäni, pikkuserkultani, ystäviltäni, kämppiksiltäni ja puolisoltani. Välillä olen saanut vaatteita lyhyempään lainaan (esimerkiksi juhlamekon tai laukun häihin tai syntymäpäiville, villaneuleen kylmäksi päiväksi) tai toistaiseksi (esimerkiksi vuodeksi villatakin, johon sen omistaja oli kyllästynyt).

Vaatteiden vaihtamista, antamista ja saamista auttaa, jos kavereiden kanssa muutenkin juttelee vaatteista ja tyylistä. En menisi mankumaan toisen vaatetta, mutta olen huomannut, että omista tarpeistaan ja haluistaan kannattaa sanoa ääneen: toisella saattaa olla käyttämättömänä juuri se mitä itse etsii, jos ei nyt niin ehkä myöhemmin. Omia poistovaatteitaan myös helpommin tarjoaa ihmiselle, jonka tietää kiinnostuvan niistä.

Kuten suosittelin korjausompelutreffejä kavereiden kanssa, suosittelen myös laajentamaan niitä vaatteidenvaihtoon. Aina ei välttämättä tarpeet ja tarjonta kohtaa, mutta välillä voi tehdä mahtavia löytöjä.

Ostoksille

Välillä vaatteita on pakko ostaa. Ostamisessa itsessään ei ole välttämättä mitään pahaa; tarkoitan vain, ettei mikään tapa hankkia uusia vaatteita ole ongelmaton esimerkiksi ympäristön kannalta.

IMG_20170720_111032

Kirpputorit ja käytetyn tavaran liikkeet

En lähtökohtaisesti halua tukea pikamuotiketjuja enkä -ajattelua, nykyään vallalla olevaa, työntekijöitään riistävää ja ympäristöä pilaavaa tekstiiliteollisuutta enkä kulutuskulttuuria. Ostamalla vaatteet käytettyinä pystyn ottamaan edes yhden askeleen taaksepäin tuosta hullunmyllystä.

Käytettyjä vaatteita ja asusteita saa monenlaisista paikoista: pikku putiikeista, valtavilta hallikirpputoreilta, verkosta kirppisryhmistä. Jos asuu pikkupaikkakunnalla ja paikallisia kirpputoreja on yksi, valinnanvaraa ei oikein ole. Toisaalla taas voi itse valita, minkälainen ostospaikka on itselle mieluisin. Itse olen opettelemalla opetellut olemaan ahdistumatta kirpputorien tavaranpaljoudesta. Minulle olennaista on käydä kokeilemassa ja hypistelemässä vaatteita, sillä kaipaan niiltä istuvuutta, miellyttävän tuntuisia materiaaleja ja laatua.

Käytettyjä vaatteita saa kaiken hintaisina. Kierrätyskeskuksesta osan vaatteista voi saada ilmaiseksikin, kirpputorien hintatasot vaihtelevat paljon ja vintagesta voi hyvin joutua pulittamaan uuden laatuvaatteen veroisesti.

Kirpputoreilta ostaminen ei ole myöskään ongelmatonta. Kirpputoreilta ostaessa kasvattaa kysyntää, jolloin joku toinen tuo taas uuden säkillisen vanhoja vaatteitaan myyntiin ja ostaa uusia tilalle. Kirpputoreilla näkee välillä isoja kasoja saman merkin vaatteita, joissa on vielä hintalaput kiinni. Kun ostaa UFFilta, tukee samalla vaatteiden vientiä Afrikkaan ja sikäläisten talouksien taannuttamista. Jos vastustaa lähetystyötä, onko eettistä ostaa lähetystyötä rahoittavilta kirpputoreilta?

Omien tarpeiden yli ei pitäisi ostaa, edes käytettyä tavaraa, edes pilkkahintaan.

Uutena ostaminen

Välillä käytettynäkään ei löydä etsimäänsä vaatetta. Jos tarve on todellinen, kääntyisin mahdollisuuksien mukaan jollain tavoin eettisemmin profiloituneen merkin puoleen ja etsisin mahdollisimman laadukkaan ja kestävän tuotteen.

Vaatemerkin eettisyydestä saa jotain vihiä tutkimalla merkin nettisivuja ja sieltä löytyvää vastuullisuussepustusta. Valveutunut yritys yleensä kertoo oma-aloitteisesti ympäristövaikutuksiinsa ja työskentelyolosuhteisiinsa liittyvästä tsemppauksestaan. Viherpesua yrittää moni. Jos yritys ei esitä mitään vastuullisuusjulistusta eikä sitä saa pyytämälläkään, eettisyys tuskin kiinnostaa yritystä.

Eettisemmän tai jollain mittarilla tarpeeksi eettisen vaatemerkin tai vaatteen etsiminen voi olla tuskaista ja turhauttavaa. Onneksi esimerkiksi Project JUST (osittain maksumuurin takana) ja My Green Closet ovat tehneet etsintää hiukan helpommaksi.

Esimerkiksi Helsingissä on myös kokonaan eettisempiin merkkeihin erikoistuneita vaate- sun muita kauppoja. Hyvä niin, mutta samalla liikkeet vaikuttavat viherpesevän kerskakulutusta tarjoamalla kaikkia samoja turhakkeita kuin muutkin kaupat.

Huonoa ei kannata ostaa, oli tuote sitten kuinka eettinen tai vaikka kotimainen tahansa. Vaatteen hinta ei välttämättä ole myöskään laadun tae. Laadukas vaate saattaa maksaa enemmän kuin huono rahassa kertaostoksena, mutta huonoja saattaa joutua ostamaan monta kertaa tiheämmin, jolloin hukkaa ehkä vielä enemmän rahaa ja myös ostoksilla käytettyä aikaa.

Itse tekeminen ja teettäminen

Parhaimmillaan itse tekemällä tai teettämällä saa unelmiensa vaatteet, kaiken juuri kohdalleen. Jos taitoa löytyy, jää itselle mietittäväksi lähinnä materiaalien alkuperä ja tarpeellisten vaatekappaleiden määrä ja laatu.

Itse tekemisessä piilee vähän samanlaisia repsahduksen vaaroja kuin perinteisessä vaatteiden ostelemisessa: jos innostuu jokaisesta diy-ideasta tai ihanasta materiaalista, sekalaisia kankaita ja vaatteita on pian liikaa tarpeeseen nähden, mahdollisesti myös vääränlaisia. Lisäksi laadukkaat (ja laaduttomatkin) materiaalit ja ammattilaisen työ maksavat, joten mistään säästämisestä ei itse tekemisessäkään välttämättä ole kyse.

Ostoksilla käyminen ja hankintapäätöksen tekeminen

Tavoitteena on vaatekokoelman korjaaminen toimivaksi, ei päätyä alkupisteeseen hankkimalla satunnaisia äkkiseltään kivoilta tuntuvia vaatteita. Seuraavista kohdista voi olla ohjenuoraksi estämään taantuminen vanhoihin tapoihin:

  1. Tee vaatebudjetti esimerkiksi seuraavalle vuodelle. Mitkä ovat olennaisimmat tarpeesi? Kuinka paljon niihin on varaa käyttää rahaa?
  2. Etsi vain niitä vaatteita, jotka löytyvät omasta etsinnässä-listastasi.
  3. Älä käy niissä liikkeissä, joiden vaatteita et ainakaan halua ostaa.
  4. Tee hinta- ja laatuvertailua ennen ostopäätöstä. Sovittaa todellakin saa, vaikkei ostaisi mitään.
  5. Kun kiinnostava, etsinnässä-listastakin löytyvä vaate on löytynyt, varmista vaatteen kunnollisuus esimerkiksi Anuschka Reesin tarkistuslistan avulla.

Vaatekaapilla. 8. Huonosta eroon pääseminen

SONY DSC

Vaatekaapin muuttamisessa ihanaksi ja toimivaksi olennaista on poistaa sieltä kaikki itselle huono. Mitä sitten tehdä poistetuilla vaatteilla?

Jos vaate on käyttökelpoisessa kunnossa jollekin toiselle, se kannattaa ehdottomasti laittaa eteenpäin sellaisenaan. Jos vaate on mennyt jotenkin pilalle, se kannattaa yrittää käyttää esimerkiksi materiaalina johonkin muuhun. Vasta viimeisenä vaihtoehtona pitäisi olla heittäminen roskiin tai muuten tuhoaminen.

Hyvät mutta itselle huonot vaatteet

Tähän kategoriaan kuuluvat vaatteet, jotka on pesemällä saatu puhtaiksi ja siinä kunnossa, että esimerkiksi itse voisi kuvitella ostavansa vaatekappaleen kirpputorilta.

Jos tuttavapiiriin kuuluu kutakuinkin oman kokoisia tai tyylisiä tyyppejä, heille kannattaa ensimmäisenä tarjota ne vaatteet ja asusteet, jotka ovat hyvässä kunnossa mutta syystä tai toisesta itselle huonoja. Ainakin itsestäni toisten vanhoja vaatteita on hyvin kiinnostavaa tutkia. Samalla voi kysyä suoraan, mikä ongelma vaatteessa on, millainen se on käytössä ja arvioida, olisiko vaate itselle sopiva. Vaatteitaan muille tarjotessa ilmapiiri on syytä pitää sellaisena, ettei pakkoa ottaa jotain mukaan ole. Itse olen antanut kaiken pois ystävilleni ilman korvausta, sillä a) mitä väliä — kyseessä on käytetyt vaatteet b) mikään tuskin on ollut kovinkaan arvokasta c) olen itse saanut vaihtokaupassa lisää tilaa kotiini ja taas yhden hoidettavan asian vähemmän.

Kavereille vaatteiden antaminen on siitä hienoa, että asiassa ei tarvita välikäsiä ja vaatteen kohtalon voi suunnilleen arvata. Jos kaikkea poistettavaa ei saa näin eteenpäin, homma monimutkaistuu.

Myyntiin kelpaavia vaatteita voi myydä tai lahjoittaa esimerkiksi erilaisille kirpputoreille, käytetyn tavaran kauppoihin ja kierrätyskeskuksiin. Parhaassa tapauksessa kaupitellut vaatteet ovat haluttuja ja päätyvät jonkun toisen käyttövaatteiksi.

Aina ei käy parhaalla tavalla. Jos on ikinä käynyt kirpputoreilla, tietää, että maailma pursuaa turhia vaatteita. Käytettyjä vaatteita, joista halutaan eroon, on liikaa. Suuri osa niistä on lisäksi huonolaatuisia, jopa likaisia tai rikkinäisiä. Kaikki Suomessa hyväntekeväisyyteen syydetyt vaatteet eivät edes mahdu tänne, vaan niitä rahdataan esimerkiksi muualle Eurooppaan ja Afrikkaan toisten avuksi, ostettavaksi ja valitettavasti myös (ja erityisesti?) ongelmiksi. HS:n artikkelissa tuli lisäksi ilmi, etteivät suomalaiset toimijat yleisesti edes kerro, mitä viedyille vaatteille tarkalleen ottaen tapahtuu ja kenen käsissä. Tekstiilien alkuperän jäljittäminen on tehty hyvin vaikeaksi, niin näköjään myös niiden loppusijoituksen.

Vaatekaapin hoitamisessa tavoitteena tietysti on, että tämän lajin vaateongelmia ei syntyisi lainkaan. Kyllä — välillä keho muuttuu niin, etteivät vanhat vaatteet enää sovi päälle; välillä elämäntyyli saattaa muuttua yllättävän paljon, eivätkä kaikki vanhat vaatteet enää ole käyttökelpoisia; välillä oma tyyli saattaa muuttua. Aina kaikki virhehankinnat eivät silti liity näihin syihin vaan ovat tulosta puhtaasta harkitsemattomuudesta tai itsensä ja vaatekaappinsa tuntemisen puutteesta.

Liikaa ja väärää ostamalla ruokitaan vain tarpeettomasti jo muutenkin käsittämättömän valtavaa, turhaa vaatevirtaa. Menneille hankinnoille ei voi enää mitään, mutta tuleville voi.

IMG_20170824_095035

Kulahtaneet tai muuten peruskäyttöön tai myyntiin kelpaamattomat vaatteet

Perinteisesti itselle käyttökelvottomiksi menneet vaatteet on laitettu remonttivaatteeksi, yövaatteeksi, mökkivaatteeksi, urheiluvaatteeksi, mitä näitä nyt on. Olen pitänyt monta rakasta, kulahtanutta, pehmeäksi kulunutta t-paitaa yöpaitoina. Jos elämään kuuluu satunnaista remontointia, sotkevaa askartelua, pihatöitä tai vastaavaa, ylimääräinen elämää nähnyt vaatekerta, joka saa likaantua tai rikkoontua, voi olla hyvin hyödyllinen.

Jos vaate on siinä kunnossa, ettei kukaan enää pidä sitä yllään, on aika miettiä sen kierrättämistä muuhun käyttötarkoitukseen.

Parhaimmillaan käyttöä lumpuille löytyy jo kotoa. Vaatteita, joiden kangas tai muu osa on kunnossa, säästän käsityömateriaaleiksi. Yhdestä kauluspaidasta olen tehnyt monta paikkaa kuluneisiin housuihin. Rikkoutuneesta lakanasta olen ommellut hameen ja topin. Napit, vetoketjut ja koristeet voi ottaa talteen myös.

Trikoovaatteita revin räteiksi tarpeen mukaan ja käytän niitä erityisesti kenkien lankkaamisessa. Pehmeästä trikoosta voi leikata paloja korvaamaan vanulappuja, jos sellaisia käyttää esimerkiksi kynsilakanpoistossa.

Perinteinen tapa käyttää vanhoja vaatteita on leikata ne matonkuteeksi.

Lumppuja voi viedä myös keräykseen, jos niitä on enemmän kuin kotona niille tarvetta. HSY on listannut lumppuja kerääviä vaatekauppoja, samoin pääkaupunkiseudulla lumppujaan voi viedä Recciin. On myös erillisiä lumpunkeräyskampanjoita: esimerkiksi Taitokeskus Rauma keräsi 2016 villaa ja villasekoitetta sisältäviä tekstiilejä huovan materiaaliksi. Ennen reissua keräyspisteelle kannattaa tarkistaa, mitä keräyksessä tarkalleen ottaen otetaan vastaan.

Lumppuja keräävät yritykset eivät välttämättä nekään kaikki kerro tarkalleen, mitä lumpuille tehdään tai kelle ne myydään. Mitä enemmän pystyy itse hyödyntämään tekstiilejään loppuun saakka, sitä varmempi niiden kohtalosta tietysti voi olla.

”Myös rikkinäiset kelpaavat, kunhan ne ovat kuivia ja suhteellisen puhtaita”, opastaa eräs lumppuja vastaanottava liike. Jos tekstiili ei ole suhteellisen puhdas — jos se on esimerkiksi homeessa tai pahasti maalissa — sen paikka on ainakin pääkaupunkiseudulla sekajätteessä. Jos materiaali on kokonaan, likaa myöden, biohajoavaa, laittaisin sen kompostiin pieninä kappaleina.

Vaikka tekisi pelkästään onnistuneita vaatehankintoja, tämän lajin vaatejätettä syntyy väistämättä vaatteiden kuluessa käytössä. Sen syntymistahtia voi harventaa suosimalla kestävää laatua ja pitkittämällä vaatteiden käyttöikää hoitamalla niitä hyvin. Suosisin myös lumppukeräyksiä, joissa lumppujen matka joksikin kierrätysmateriaaliksi on tehty mahdollisimman läpinäkyväksi.

Vaatekaapilla. 7. Etsinnässä-listan perustaminen

IMG_20160730_142628

Kun vaatteita on lakannut hankkimasta kokonaan, niitä on vähentänyt tuntuvasti ja miettinyt todelliset tarpeensa, luultavasti joitain puutteita on saattanut huomata omassa vaatekokoelmassaan. Vuonna 2007 en esimerkiksi omistanut yhtäkään syys- tai kevättakkia, vuonna 2014 taas kaikki neuletakkini olivat vähän ongelmallisia.

Nyt on aika
1. todeta vaatevaraston todelliset aukot omien käytännön tarpeiden suhteen
2. todeta vaatevaraston todelliset aukot tai rajat oman tyylin suhteen
3. tehdä kahdesta ensimmäisestä synteesi ja lista haussa olevista konkreettisista vaatekappaleista.

Esimerkiksi oman listani kokoaminen menee nyt näin:

1. Minulla ei ole ehjiä talvikenkiä, kunnollista uimapukua eikä tarpeeksi lämmittäviä urheilupaitoja. Kävelen paljon, joten kengissä ei voi olla korkoa.

2. Haluan talvijalkineet mustina tai tumman sinertävinä ja vartta saa olla. Urheiluvaatteisiin en halua räikeitä neonvärejä tai erityisen näkyviä logoja.

3. Etsinnässä-lista:
– talvisaapikkaat (mustat, matalat)

– talvisaapikkaat (tumman siniset, matalat)
– uimapuku (klassisen kaunis malli, pitää pysyä päällä hyvin)
– pitkähihainen treenipaita
– lämmittävä paita lenkille tosi kylmille pakkasille

Etsittävien vaatteiden ominaisuudet kannattaa eritellä niin tarkkaan, ettei hutihankintoja ainakaan epämääräisyyden takia tule. Listaa kannattaa päivittää ainakin ennen talven ja kesän alkua tai vaikka jatkuvammin. Etsintälistaa pidän puhelimessani mukana aina, jotta vaatteiden lähestyessä minua välillä ennalta-arvaamattomastikin osaan verrata löytöjäni todellisiin tarpeisiini. Jos ruokakaupassa ostoslista muistuttaa tarvittavasta ja jättää ulkopuolelleen kaiken turhan, sama toimii mallikkaasti myös vaatteiden suhteen.

Vaatekaapilla. 6. Käytössä olevan vaatevalikoiman kuratointi toimivaksi kokonaisuudeksi

Version 2Version 2

Voi olla, että oman tyylin analysoinnin sivutuotteena lisää huonoja vaatteita on malttanut laittaa poistoon. Oletettavasti vaatekaappi ei siitä huolimattakaan ole vielä täydellinen. Seuraavaksi avuksi ehdotan kerralla käytössä olevien vaatteiden rajaamista pienemmäksi kokonaisuudeksi, jota käyttäessä kaikki muut vaatteet pakataan pois silmistä. Harjoitusta voi lähestyä vaikkapa leikkimällä, että lähtisi kuukauden evakkoon omasta asunnostaan ja saisi ottaa vain rajallisen määrän vaatteita mukaansa. Mikä olisi tällöin olennaisinta? Mitä oikeasti tarvitsisi ollakseen jokseenkin tyytyväinen?

Jos haluaa kokeilulleen selkeämmät rajat ja esimerkkejä, voi tutustua esimerkiksi Courtney Carverin Project 333:hin (jossa kolmen kuukauden ajan käytetään ainoastaan 33:a vaatetta + kenkiä + asustetta), Jennifer L. Scottin kymmenen vaatekappaleen kokoelmaan (jossa vuodessa on kesä- ja talvipuolikkaalle omat vaatevalikoimansa ja jossa kymmenen olennaisimman vaatteen lisäksi on niitä täydentäviä perusvaatteita) tai vaikka Paris To Go -blogin vanhaan kymmenen vaatteen kokoelmaan (jossa ei juuri muuta ollutkaan ja joka oli tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön). ”Capsule wardrobe” -haulla esimerkkejä löytyy lukemattomia lisää.

Itse aloitin Project 333:lla laskien 33 vaatteeseen sisä- ja ulkovaatteet, kengät, laukut, huivit, käsineet ja päähineet. Mukaan en laskenut juhla-, alus-, yö- enkä liikuntavaatteita enkä koruja. Ajoitin vaatekokoelmat niin, että syksyn kokoelma oli syys–loka–marraskuun, talven joulu–tammi–helmi-, kevään maalis–huhti–touko- ja kesän kesä–heinä–elokuun. Joustin alusta asti vaatemäärässä hiukan, sillä kesäkuumalla vaatteita ei tarvinnut kerrostaa ja pärjäsi paljon vähemmällä kuin talvella, jolloin kerralla päällä saattoi olla monta kerrosta vaatteita.

Vaatteita valitessa kannattaa miettiä elämäntyyliään, menojaan, säätä ja näiden vaatimuksia vaatteilleen valitsemallaan aikajänteellä. Erityiset juhlavaatteet voi jättää myös vaatevalikoimansa ulkopuolelle, mutta jos ne sisällyttää siihen, kannattaa olla ennakkoon tietoinen tulevista mahdollisista tilaisuuksista. Väliä on myös sillä, kuinka pitkään pesuväliin pitää varautua.

Jos haluaa, voi lisäksi miettiä, millaista tyyliä asuilleen havittelee, mihin väreihin haluaa keskittyä, mitkä olisivat keskeisiä asukokonaisuuksia ja asusteita. Erityisesti jos haluaa paljon vaihtelua asuihinsa, valittujen vaatteiden olisi hyvä sopia toisiinsa niin, että niitä voi yhdistellä mahdollisimman paljon ristiin.

Anuschka Reesillä on mainio esimerkki puvuston kokoamiseen alusta loppuun. Sanottakoon vielä erikseen, että tarkoitus on nyt rakentaa vaatekokoelma lähtökohtaisesti vaatekaapissa jo olevista vaatteista.

Kokoelman ulkopuolelle jääneet vaatteet olen pakannut vaatekaappini syvien hyllyjen takaosaan, peittänyt pinot huiveilla ja asetellut hyllyjen etuosaan tai henkareihin käytössä olevat.

Melkein alusta lähtien aloin tehdä vaatekokoelmieni oheen myös pienemmän kokoelman koruista, meikeistä ja kynsilakoista. Tätä suosittelen myös, erityisesti jos kokoelmat ovat suuremmat kuin viikottaiset tarpeet.

Aloitin ensimmäisen 333-puvustoni kesällä 2015 ja kokosin niitä yhteensä viisi kappaletta, viimeisen siis kesäksi 2016. Ensimmäisestä puvustosta lähtien noin 33 vaatteen kokoelma tuntui lopulta aika paljolta kolmeksi kuukaudeksi. Halusin pienemmän puvuston avulla oppia eroon tavasta säilyttää lempivaatteitani jotain ihmeellistä parempaa tilannetta varten, ja yllätyksekseni olisin mieluummin käyttänyt lempivaatteitani nyt vieläkin enemmän ja pitempään.

Valitsiin puvustoihin paitsi paljon ennestäänkin pidettyjä ihania vaatteita, myös vähemmälle käytölle jääneitä ja niitä, joiden käytännöllisyydestä itselleni olin epävarma. Jotkut näistä jäivät välillä kokonaan käyttämättä, toisia taas opin käyttämään. Ylipäätään joka kerta kokoelmaan mahtui vähintään pari vaatetta, jotka olivat päällä korkeintaan kaksi kertaa. Kokeilu auttoi huomaamaan, mitkä vaatteistani ovat ongelmallisia ja miksi. Jokaisen kauden päätyttyä laitoin lisää vaatteita lopullisesti pois, eikä ole harmittanut ollenkaan.

Kokeilu on oleellisesti vähentänyt vaatetuskailua pukeutumistilanteissa ja lisännyt itsestään analyyttisempaa oman tyylin, mieltymysten ja tarpeiden pohdintaa.

Opin kantapään kautta: Jos pitää vaaleasta väristä ja raikkaudesta, edes syksyn puvustoon ei kannata laittaa lähinnä mustaa ja tummia sävyjä. Jos jonkin olennaisen vaatekategorian (neuletakkien) kanssa on perustavanlaatuisia ongelmia, ne seuraavat mukana kaikkiin vaatekokoelmiin. Haluan asuihini vähemmän väriä (lukumäärällisesti). Vaatteesta ei opi tykkäämään pakottamalla.

Opin ilokseni: Matkalle pakkaaminen on muuttunut paljon helpommaksi ja vähiin vaihtoehtoihin on oppinut luottamaan. Korjausompelu on kivaa ja usein tulokset ovat loistavat. Tyyli muuttuu haluttuun suuntaan hitaasti mutta varmasti, kun on järjestelmällinen ja tietoinen tavoitteestaan. Ainakin kolme kuukautta piilossa olevien vaatteiden näkeminen uudestaan on kuin karkkikauppaan pääsisi tai uuden lempivaatteen saisi. Hermot säästyvät, kun saatavilla on vain säähän sopivia vaatteita eikä isoja vaatepinoja tarvitse käydä alvariinsa läpi. Koko puvusto voi mahtua kerralla pieneen henkarikaappiin.

Lopetin Project 333:n, koska kaipasin vähemmän tai ainakin erilaista vaihtelua. Olen nyt vuoden verran kokeillut erillisiä talvi- ja kesäpuvustoja, jotka tuovat vaatekaappiin lisää pitkäjänteisyyttä. Lisäksi kesäisin minulle tulee tarve pukeutua boheemimmin ja lukuvuoden aikana skarpimmin ja minimalistisemmin, joten kahtiajako tuntuu luontevalta.

Tähänkin kokeiluun liittyy tietysti virheitä. Keväällä en jaksanut jostain syystä väsätä kunnollista puvustoa, joten puolisen vuotta käytössäni on ollut melkein kaikki ei-talvivaatteeni. Väärin. En ole käyttänyt läheskään kaikkia ja aiempien karsintojen jälkeen vaatteita on huomattavan vähän lähtötasoon nähden, mutta liikaa silti kerralla käytettäviksi. Niitä on riittänyt taas tuoleille, puoliksi käytettyjen kasaksi kaapin hyllylle ja varsinaiseen henkarikaappiin viemään kaikki käytössä olevat henkarit. Vähemmällä määrällä vaatteita pitää tarkemmin siivon ja samalla pakostakin huolen, että seuraaviksikin päiviksi on jotain siistiä päällepantavaa.

Aion jatkaa talvi–kesäkahtiajaolla mutta taas pienennetyllä valinnanvaralla.

Käyttövaatteiden määrän pienentäminen on harjoitus, joka monella on jäänyt tavaksi hoitaa pukeutumisensa kokonaan. Courtney Carver puhuu Project 333:sta mahdollisuutena huomata, ettei vaatteilla ja pukeutumisella olekaan niin paljon väliä. Toisaalla ovat esimerkiksi Anuscha Rees ja Verena Erin, joille rajoitettu vaatevalikoima on ennemmin mahdollisuus luovuuteen asuja kootessa.

Pieni vaatevalikoima ei ehkä pidemmän päälle ole käytännöllinen, jos nauttii lukuisista tyyleistä vaihdellen niitä päivittäin ja voi hyvin suuren vaatemäärän keskellä. Jos taas tyyli on edes selkeytymässä johonkin tiettyyn suuntaan, usuttaisin kokeilemaan jotain näistä vaateprojekteista ainakin kerran. Ei ole mitään hävittävää — takaisin voi aina palata jos haluaa ja ulkopuoliset tuskin huomaavat mitään tapahtuneenkaan.

Vaatekokeilun aikana tai päätteeksi on kelpo hetki päivittää näkemyksiään omasta tyylistään ja todellisista tarpeistaan. Taas tietää vähän paremmin, mitä etsiä ja välttää uusissa hankinnoissa ja onko ylipäätään tarvetta hankkia uutta toistaiseksi.

Vaatekaapilla. 5. Oman tyylin ja tarpeiden analysointi

Tätä ilmiselvää harjoitusta tekee ehkä alitajuisestikin jatkuvasti, mutta syventyminen oman tyylin pohtimiseen kerrankin jossain määrin analyyttisesti saattaa viedä vaatekaapilla paljon eteenpäin.

Analyysin avuksi voi esimerkiksi valita kahden viikon jakson ja kuvata tällöin kaikki asunsa. Tehdessäni tämän kuvasin myös kaikki yö-, koti- ja urheiluasut sekä ulkovaatteet. Kuvia katsellen saa konkretiaa siihen, millaisiin erilaisiin tilanteisiin oikeasti tarvitsee pukeutua ja kuinka usein, millaisia vaatteita käytännössä päälleen valitsee, miten niitä yhdistelee ja kuinka paljon vaihtelua asuihinsa kaipaa; mitkä omat vaatteet ja asusteet ovat lemppareita ja miksi. Harjoituksen voi olla hyödyllistä toistaa toisenakin vuodenaikana.

Jos kynä ja paperi tuntuvat luontevilta apuvälineiltä, niitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi tehden listoja tai piirtäen. Kirjoittamalla voi saada edelleen lisää konkretiaa listaten vaikkapa omat lempparit seuraavista kategorioista: yleinen vaatetyyli, yksittäiset vaatekappaleet, värit, siluetit, materiaalit, stailausjutut, konkreettiset asut ja mitä asullaan tai tyylillään haluaa itsestään viestittää.

Myös omien vastaavien inhokkien miettiminen voi kirkastaa, mitä vaatteilta haluaa tai ei ainakaan halua. Nyt voi miettiä lisäksi kaikkia aiemmin pois laittamiaan vaatteita tai niitä vaatteita, joita harvemmin valitsee kaapista päälleen — minkä takia näin on? Erityisesti jos vaatekaapin ongelma on enimmäkseen huonojen vaatteiden runsaus, tämä voi olla tärkeää miettiä. Minulle esimerkiksi tulee aina hetkessä liian kuuma, joten välttelen aktiivisesti polyesteriä, liian korkealle tulevia kauluksia tai kainaloita, hankalasti riisuttavia päälipaitoja ja tekonahkaa.

Anuschka Rees on kirjoittanut siitä, kuinka vaatetarpeiden ja -hankintojen tulisi kohdata toimivassa vaatekaapissa erityisesti yleisellä kuinka vietät aikasi -tasolla: jos hereilläoloajastaan esimerkiksi 40 % on töissä, 10 % urheilemassa, 40 % hengaa kotona, 10 % hengaa kaupungilla ja joskus käy mökillä, bileissä ja hautajaisissa, tämän pitäisi näkyä vaatekaapin sisällössä. Samoin eri vuodenaikojen vaatimukset vaatteille.

Paitsi että suurin osa vaatteista kannattaisi olla niitä, joita eniten tarvitsee, myös harvemmin esiintyviin tarpeisiin kannattaa olla varautunut. Vuosi sitten oli tiedossa hautajaiset, eikä minulla ollut kesäkeleille käyvää, siistiä saati juhlavaa mustaa alaosaa, yläosaa, mekkoa eikä kenkiä. Paniikkishoppailin kaksi päivää (olen kranttu) löytääkseni asun, jonka osia voisin käyttää jatkossakin, eikä kellään ollut kivaa. Jos olisin ennakoinut, olisin voinut etsiä rauhassa laadukkaat ja mieleiset vaatteet kirpputorilta tai joltain eettisempänä profiloituneelta vaatemerkiltä tai vaikka lainata tarvitsemani.

Oman tyylin pohtimisessa avuksi voi olla myös inspiraation hakeminen muilta ihmisiltä, blogeista, Pinterestistä, elokuvista, sarjoista, lehdistä, matkoilta, mistä vain. Sähköistä tai perinteistä leikekirjaa kootessa saattaa löytää suosikeistaan toistuvia teemoja (hulmuavat helmat, neulepinnat, violetti väri, paidan helma housuissa, spaissareiden Victorian tyyli), joita ei muuten välttämättä huomaisi. Näitä haaveitaan kannattaa peilata aiemmin selvittämiinsä vaaterealiteetteihinsa ja miettiä, mikä ylipäätään voisi toimia käytännössä.

Vaatekaapin järkiinnyttäminen on myös helpompaa, jos vaatemieltymyksistään pystyy valitsemaan yhden tai pari tyyliä eikä lähde kaikkiin villityksiin mukaan. Itselläni ikä ja näiden harjoitusten tekeminen uudestaan myöhemmin on helpottanut olennaisten tyyli-ihastusten valitsemista. Varsinkin lapsena ja teininä innostuin suunnilleen kaikista tyyleistä, mikä ei ehkä näkynyt suoraan asuissani mutta kylläkin vaatevaraston linjattomuutena.

Välillä käy niin, että tyyli-inspiraatiot ovat kaukana omasta vanhasta tyylistä, noloja tai erikoisia. Tuntuu, että ihmisiltä tulisi niistä ihmetteleviä tai negatiivisiakin kommentteja. Ajattelen kuitenkin, että jättämällä oikeat halunsa ja itsensä toteuttamisen sivuun antaa vain lisää aihetta vaateahdistukselle. Jos vaate- ja tyylimieltymyksiä vain mitenkään on sovellettavissa toimiviksi asuiksi omaan elämäntyyliin sopien, siihen kannattaa mielestäni pyrkiä.